Maakuntamalli ei toiminut Kainuussa

Jos aluksi hieman purkaisi tuntoja. Viime aikoina Maaseudun Tulevaisuutta lukiessa on alkanut hieman tympiä, miten yksioikoisesti lehdessä tuomitaan kuntauudistusselvitys. Puhutaan vain kuntakartasta niin kuin siinä ei olisi mitään muuta. Puhumattakaan että laajasta pumaskasta voisi löytyä jotain myönteistä.

Voisitteko lukijat vilkaista selvityksestä vaikka vain oman alueenne osiota. Siitä saattaa hyvinkin löytyä perusteita vakavammille pohdinnoille.

Selvitys on ensimmäinen vakava aloitus pohtia Suomen julkishallinnon tilaa ja toimintoja pitemmällä tähtäimellä. Puhetta kyllä on piisannut, että jotakin pitää tehdä, mutta kun joku sen aloittaa niin heti syntyy kauhea äläkkä. Anteeksi entiset kuntaministerit, mutta pitkän aikaa toimintanne on ollut kivaa harrastelua.

Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoituksessa 22.2. tuodaan esille maakuntahallinto vaihtoehdoksi kuntauudistuksille. Oikein professorin (Arto Haveri) kuvalla ja mielipiteillä terästettynä.

Me kainuulaiset olemme kokeilleet viime vuodet maakuntahallinnon ihanuutta ja jäljellä ovat velkaisena savuavat rauniot. Kaksi valtuustokautta jatkunut kokeilu päättyy tämän vuoden lopussa. Maksettavaa riittää vielä lapsillekin. Olin itsekin alussa kokeilun kannattaja. Vähitellen siihen alkoi kuitenkin kerääntyä eri puolilla maakuntaa epäluulon painolastia, joka lopulta kaatoi koko paatin.

Maakuntamallin yksi epäkohta oli siinä, että samat luottamushenkilöt toimivat kuntien ja maakunnan päättäjinä. Maakuntahallinnossa olisi pitänyt ajatella kokonaisuutta, mutta samalla kertaa luottamushenkilö saattoi kiskoa köyden toisesta päästä kuntaansa päin.

Toinen ongelma oli kuntien erilaiset mahdollisuudet selvitä maakunnan maksuosuuksista. Kun toisessa kunnassa niihin ei mennyt edes kaikkia maakunnan hoitamiksi sovittujen tehtävien valtionosuuksia, toisessa kunnassa sitä piti rahoittaa verotuloilla.

Joillakin taas oli käsitys, että maakuntamalliin siirtyminen tarkoittaisi kaikkien silloin voimassa olleiden toimintojen pitämistä ennallaan. Tottahan niitä oli pakko järjestellä uudelleen ja siitäkös se metakka alkoi.

Olen joskus kuullut ajatuksia maakuntahallinnolle myönnettävästä verotusoikeudesta. Toivottavasti meitä varjellaan maakuntahallinnosta ja ennen kaikkea maakuntaverosta. Ei tarvita professorin viisautta tajutakseen, että mitä useampi haavi, sitä korkeampi kokonaisveroaste. Jossakin tulee vastaan piste, jolloin verotus kohoaa tasolle, joka alkaa mädättää koko järjestelmää.

Toivon asioita katsottavan realistisesti ja tehtävän sen mukaisesti johtopäätöksiä, vaikka ne veisivät joiltakin henkisinä kainalosauvoina käytettäviä luottamustehtäviä.

Matti Korhonen