Hallituksen fosforiasetus uhkaa maataloutta – maailman tiukimmassa lannoituslainsäädännössä ei ole mitään ylpeydenaihetta, jos sen mukana loppuu kotimainen elintarviketuotanto

Hallituksen ehdotus fosforilannoitusta maa- ja puutarhataloudessa koskevasta asetuksesta uhkaa suomalaisen maatalouden ja erityisesti kotieläintuotannon kilpailukykyä ja kannattavuutta.

Fosforin käyttöä on aikaisemmin ohjannut pääosin ympäristökorvausjärjestelmä. Vuodenvaihteen jälkeen sitä ohjaa asetus. Jos ehdotus menee läpi, ovat vaatimukset huomattavasti jyrkemmät kuin vapaaehtoisessa ympäristökorvauksessa, josta on saatu korvausta. Lannoitelainsäädännöstä tulee tiukempi kuin naapurimaissa, joiden tuotteita kotimainen maatalous päivittäin kohtaa yhteisillä markkinoilla.

Ehdotuksen mukaan karjanlantapoikkeus poistettaisiin kahden vuoden siirtymäajan jälkeen. Se on ollut monelle tilalle mahdollisuus käytännössä hyödyntää tilan lantaresursseja, mikä on arvokas lisä omaan tuotantoon.

Kun sallittua fosforitasoa tiukennetaan niillä tiloilla, joilla on keskivertoa korkeammat sadot, vaikutetaan negatiivisesti juuri niihin tilooihin jotka tuottavat tehokkaimmin.

Sen sijaan valtion ja kuntien sallitaan käyttää moninkertaisia fosforiannoksia viher- ja ympäristörakentamisessa. Lisäksi niillä laskelmissa otetaan huomioon ainoastaan liukoinen osa fosforisisällöstä. Se kohtelee maatiloja epäoikeudenmukaisesti. Ainoastaan Suomessa vaaditaan lannan kokonaisfosforin ottamista huomioon elintarviketuotannossa, vaikka se ei ole viljelykasvien käytettävissä.

Kotimainen maataloustuotanto on kustannuskriisissä, jonka helpottamiseksi hallitus on päättänyt myöntää huoltovarmuuspaketin.

Lisäkustannuksia aiheuttavan lannoitelainsäädännön tiukennus ei näytä tätä taustaa vasten hyvältä. Se heikentää suomalaisen tuotannon kilpailukykyä tuontielintarvikkeita kohtaan.

Jos hallitus haluaa säilyttää elintarvikkeissa korkean huoltovarmuuden myös tulevaisuudessa, fosforiasetus täytyy perua.

Maailman tiukimmassa lannoituslainsäädännössä ei ole mitään ylpeydenaihetta, jos sen mukana loppuu kotimainen elintarviketuotanto.

Tomas Långgård

puheenjohtaja

Pohjanmaan Ruotsinkielinen Tuottajaliitto