Miksi tavallinen veronmaksaja on unohdettu? Me tunnemme nyt olevamme vain taakkana yhteiskunnalle. Toimeentulomahdollisuuksiamme heikennetään kaikin mahdollisin tavoin.
Mitä tavallinen työtön, toimeentulotuen asiakas, ansiosidonnaisella päivärahalla ja pienellä eläkkeellä oleva ihminen voi tehdä – muuta kuin miettiä, miten selvitä päivästä toiseen ikävien uutisten saattelemana. Inhimillisyys ja ihmisyys tuntuvat olevan kateissa. Onko kukaan ajatellut, mitä tämä kaikki vaikuttaa lapsiin, jotka omalla tavallaan ymmärtävät mitä on tapahtumassa. Päiväkodeissa on liian vähän aikuisia ja kotona odottavat väsyneet vanhemmat.
Haluan peräänkuuluttaa yhteisvastuuta toisistamme.
Jokainen meistä, joka jaksaa tämän myllerryksen keskellä, voi auttaa heikompaansa. Sen ei tarvitse olla aina rahan antamista, hyvinvointia voi jakaa monella tavalla.
Ennenkin elettiin, vaikka niukkaa oli, kun vain toinen vanhemmista oli töissä, useimmiten perheen isä. Silloin vain elettiin toisin. Ommeltiin vaatteet, tehtiin ruoka alusta alkaen itse, autettiin naapuria ja vietettiin enemmän aikaa yhdessä. Nyt tilalle ovat tulleet tietokoneet ja muut härpäkkeet, jotka vieroittavat ihmisiä toisistaan tavalla, jota emme ehkä huomaa.
Onneksi monet järjestöt ja yhdistykset yrittävät taistella ihmisten syrjäytymistä ja pahoinvointia vastaan, mutta heidänkin on taisteltava byrokratian kanssa pystyäkseen auttamaan avun tarpeessa olevia ihmisiä.
Me emme saa luovuttaa, elämme suurten muutosten aikakautta jonka keskiössä oleva ihminen ei saa unohtua. Auta siis lähimmäistäsi ja uskalla tarttua elämään, elämme myös toisiamme varten, eikä ketään saa jättää yksin.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.