Ympäristötekoja on tehty vuosikymmeniä

Lehdissä on ollut tuon tuostakin juttuja, joissa todetaan, ettei maatalous ole tehnyt mitään ympäristön hyväksi. Nyt pitäisi olla tekoja.

Vuoteen 1995 saakka viljelijä sai itse päättää, mitä hän pellol­laan teki tai jätti tekemättä. Sitten siirryimme eurooppalaiseen maatalous­politiikkaan. Tuotteiden hinta romahti, ja viljelijöille ryhdyttiin maksamaan tukia. Tukipolitiikalla alettiin ohjata viljelijää. Rahalla oli hyvä kiristää.

Seurauksena fosforin käyttö on minimissä, torjunta- aineiden käyttö on vähentynyt, kasvupeitteisyys on lisääntynyt ja muita ympäristötoimia on tehty paljon. Ympäristön­suojelun nimissä on tehty melkoinen määrä järkeviä toimenpiteitä, myös virheitä on tehty.

Maatilojen valvonta on tehokasta. Jos rikot sääntöjä, niin sanktiona on tukien leikkaaminen. Totuus on, että yli kaksikymmentä vuotta on ympäristötekoja tehty maa­taloudessa tiukassa valvonnassa ja ohjauksessa. Herää tietenkin kysymys; onko oikein, että sikojen elämisen laadun valvonta on paljon tehokkaampaa kuin ikäihmisten hoidon valvonta laitoksissa.

Suomeen pitäisi suunnitelmien mukaan rakentaa useita kymmeniä biokaasulaitoksia. Ongelmana on erityisesti laitosten rahoitus ja se, että muutamat laitokset tuottavat hajuongelmia enemmän kuin itse biokaasua. Lannan levityksen valvonta on myös tiukkaa monista väittämistä huolimatta.

Tekstaripalstalla ihmeteltiin, miksi sianlihantuottajat eivät toimita lantaa biokaasu­laitoksiin? Viljelijä joutuu maksamaan lannasta biokaasu­laitokselle. Lihan hinta on jo niin kehno, ettei lannan toimittamisesta pysty maksamaan euroakaan.

Suomessa on turvepeltoja yli 11 prosenttia eli noin 250 000 hehtaaria. Turvepelto on ympäristöväen hampaissa. Yleinen hokema on, että turve­peltoja on raivattu lannan­levitysalaksi.

Turvepelto on samanlaista peltoa kuin muukin pelto. Viljelyalalta saadaan sato ja tuki, jotka ovat viljelijän taloudellinen tulos. Jo 1970- luvulla totesi maatalousoppilaitoksen opettaja: ” Kuivana kesänä talon turva on turvepelto, sieltä saadaan kunnon kaurasato kuivanakin vuonna”.

Turvepellot ovat ahdingossa ilmasto- ja ympäristöpolitiikan takia. Epäilen vahvasti, että maatalouden ympäristö­politiikan kustantajaa ollaan sovittamassa viljelijöille.

Maaseudun ihmisiä huolestuttaa myös metsien tulevaisuus. Suomen metsillä pitäisi olla muutakin käyttöä kuin joutua eurooppalaisen metsäpolitiikan ilmaiseksi hiilivarastoksi. Osaavatko suomalaiset EU-neuvottelijat käyttää ei-sanaa Brysselissä? Muutoin Suomella on kehno tulevaisuus edessä.