Miksi ilmastonmuutosta ei oteta vakavasti?

Ilmastopaneeli ja luontopaneeli julkaisivat viime viikolla yhteisen raportin metsien hakkuiden, ilmastotavoitteiden ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittamisesta. Tiedepaneelit suosittelivat hakkuutason maltillistamista ja suojelun lisäämistä, jotta metsien hiilinielu ja metsäluonnon monimuotoisuus voidaan turvata. Arvio kestävästä hakkuutasosta asettui reiluun 60 miljoonaan kuutioon.

Raportti synnytti odotetusti kiihkeää keskustelua. Hakkuiden vähentämisen katsottiin kuumimmissa kannanotoissa tuhoavan koko metsäteollisuuden. Sitä se ei suinkaan tee. Ehdotettu hakkuutaso vastaa 2010-luvun alun tilannetta.

Viime viikolla Ilmatieteen laitos puolestaan uutisoi viime vuoden olleen mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. Ensimmäistä kertaa kolmen peräkkäisen vuoden keskilämpötila ylitti 1,5 astetta. Pääjohtaja Petteri Taalas korosti ilmastonmuutoksen etenemistä ja ilmastotoimien kiireellisyyttä sekä varoitti lisääntyvistä sään ääri-ilmiöiden haitoista. Suomessa keskilämpötila nousee 2-3 kertaa keskimääräistä enemmän – ellei ilmastojärjestelmän rikkoutuminen sekoita merivirtoja jättäen meidät kylmyyteen.

On selvää, että kaikilla sektoreilla on toimittava ilmastokriisin torjumiseksi. Metsäsektori ei ole tästä poikkeus. Ilmastokriisin eteneminen ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ovat uhka metsäteollisuuden tulevaisuudelle. On alan oma etu varmistaa, että Pariisin ilmastosopimuksesta ja EU:n biodiversiteettistrategiasta pidetään kiinni.

Hallitus on ilmoittanut, ettei se aio rajoittaa metsien hakkuita. Se myös väittää, ettei sillä ole siihen keinoja. Tämä ei pidä paikkaansa. Valtio on merkittävä metsänomistaja, hakkuutason maltillistaminen onnistuisi omistajaohjauksella. Metsälailla voidaan ohjata esimerkiksi hakattavan puun järeyttä, harvennushakkuiden tiheyttä, säästöpuiden määrää ja suojavyöhykkeiden leveyksiä.

Metsänomistajille on luotava mahdollisuus ansaita pitämällä metsää pystyssä lisäten sen hiilivarastoa ja monimuotoisuutta. Luonnonsuojelurahoitusta nostamalla yhä useampi halukas metsänomistaja voi suojella metsänsä.

Hakkuumäärien vähentämisen ei tarvitse tarkoittaa metsäteollisuuden taloudellisen hyödyn heikkenemistä. Jalostusastetta nostamalla samasta puumäärästä saadaan jopa enemmän tuloa. Teollisuuden puunsaannin varmistamiseksi on huolehdittava, ettei ainespuuta ohjaudu polttoon.

Suomen metsäpolitiikka rakennettiin metsäteollisuuden, erityisesti selluteollisuuden, ehdoilla. Metsälaki ja tukipolitiikka viritettiin palvelemaan jaksollista kasvatusta vastoin valtaosan metsänomistajien tahtoa. Sittemmin laki on sallinut jatkuvan kasvatuksen, mutta edelleen tukipolitiikka ja metsäalan neuvonta suosii harvennuksia ja avohakkuita.

Metsäteollisuudella on tulevaisuudessa tärkeä rooli Suomelle. Se ei kuitenkaan voi jyrätä alleen hiilinieluja, metsäluonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä.