Poikkesin keväällä metsätyömaalla, jossa moto pui avohakkuuna vanhaa järeää metsää.
Ajokone oli heti mukana, ja edelleen kuljetus varastolta tehtaalle ja sahalle toimi.
Huomioni kiinnittyi tässä järeässä metsässä suureen kuitupuumäärään. Kuitukasat sisälsivät samaa järeysluokkaa kuin tukkikasat.
Kentällä oli runsaasti 60–80 senttimetrin mittaisia tukin tyvilumppeja.
En myöskään käsittänyt kolmen metrin mittaisia lumppeja. Selvitystä näiden syntyyn en saanut.
Keskustelussa yhtiön edustaja ja moton kuljettaja kertoivat yhtä pitävästi, että jos sahalle menee yksikin ”raakki tukki”, tulee siitä valitus. Kun valittaja on työnantaja ja palkanmaksaja, seurauksena on pelottava vaikutus.
Metsänmyyjän puolelta ei valvontaa suoriteta, ja näin kuljettaja pelotettuna katkoo vähänkin epävarmoissa tapauksissa aina rungon kuiduksi. Kuljettaja kertoi myös, että hän ei näe koneen ikkunasta kaikkia seikkoja.
Onko tutkittu tätä ikkunanäkyvyyttä eri vuorokauden- ja eri vuodenaikoina?
Tämä näkemättömyys pakottaa katkomaan runkoa varmuuden vuoksi kuiduksi.
Tästä ei tule valitusta, koska metsänmyyjien puolella ei ole valvontaa. Yhtiölle kelpaa järeä kuitu.
Kuljettaja kertoi myös, että asumusten lähipuita ei hakata. Hän hakkasi ja katkoi rungot kuiduksi, vaikka ne olivat tukkipuita. Työmaata kävi katsomassa myös metsänhoitoyhdistyksen edustaja. Hän totesi katkonnan virheelliseksi ja mainitsi yhtiön olevan korvausvelvollisen.
Hänen ja yhtiön paikallisen edustajan välinen neuvottelu tuotti pienen hyvityksen, joka ei kuitenkaan vastaa sitä vahinkoa, mikä on syntynyt tukkipuun hintaisen puun siirtymistä alhaisen kuitupuun hintaluokkaan.
Metsänmyyjät eivät tule pärjäämään tässä tehostetussa puun korjuussa.
Virrat
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.