Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 26.9. s. 19) kiinnitettiin huomiota seikkaan, että metsätilojen hinnat eivät viime vuosina ole seuranneet puusta saatavaa myyntihintaa, vaan ne elävät omaa elämäänsä. Mainittiin, että metsällä on monia muita kuin taloudellisia arvoja, esimerkiksi luonnon arvostaminen ja virkistys, joiden arveltiin nostavan kiinteistöhintoja.
Voidaan myös hyvällä syyllä arvella, että kiinteistöjen hinnat nousevat sijoitusmarkkinoilla vallitsevista syistä sekä eurokriisistä johtuen. Markkinoilla on valtavat määrät rahaa, mutta sijoittajat eivät tiedä, mihin rahansa panisivat, koska markkinoiden ennustettavuus on ollut erittäin heikko.
Niin kuin Saksan valtionlainojen kohdalla on nähty, turvallisten sijoituskohteiden puuttuessa sijoittajat ovat valmiit ostamaan lainoja jopa miinusmerkkisellä korolla.
Toisena seikkana, miksi metsäkiinteistöjen hinnat ovat irronneet realiteeteista, on epäilemättä pankkilainojen kauan jatkunut alhainen korkotaso.
Kun vielä metsäkiinteistöjä markkinoidaan näyttävästi sijoituksina, muun muassa sijoitusmessuilla, lehdissä, tv-ohjelmissa, kodittoman rahan suuri määrä ja toisaalta halpa lainaraha nostavat tilojen hintoja ”keinotekoisesti”. Metsästä on tullut sijoitusinstrumentti paljon aikaisempaa korostetummin.
Joillekin metsä ja metsätalous sen sijaan on, olisi, elinkeino ja elämänmuoto, johon olennaisena kuuluu oma työ ja metsä työympäristönä. Monet heistä ovat metsäalalle opiskelleita tai maatalosta kotoisin. Heille järkevät lisämaan ostomahdollisuudet olisivat perusedellytyksiä kannattavan metsätalouden harjoittamiselle.
Metsäkiinteistöjen käyttö jopa ulkomaisen sijoitusrahan parkkipaikkana on yksi syy, jota voi pitää haitallisena ammatillisen metsäelinkeinon kehittämiselle sekä toiminnan laajentamiselle.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.