Faktojen esiintuominen ei ole mustamaalausta

Hannes Mäntyranta hämmästelee kolumnissaan (MT 21.12.), miksi BirdLife Europen tuoreessa raportissa (Black Book of Bioenergy) kritisoidaan suomalaista metsätaloutta ja bioenergian käyttöä. Hän ei näe tälle perusteita.

Ymmärrys järkevästä metsä­energian käytöstä näyttää kuitenkin olevan yhteinen. Metsäteollisuuden sivuvirtojen ja jätteiden käyttäminen energiaksi – silloin kun näillä ei ole merkittävää arvokkaampaa käyttöä – on järkevää ja näin onkin Suomessa jo pitkään tehty.

Kun politiikalla pusketaan voimakkaasti puun polton ja muun käytön kasvua bio­talouden nimissä, eivät nämä sivuvirrat enää riitä, kuten Mäntyranta itsekin toteaa. Kasvu näkyy hakkuutähteiden, kantojen ja sekä pienemmän että järeämmän kokonaisen puun käytön lisäyksenä.

Mitä järeämpää puuta metsistä haetaan energiaksi, sitä huonompi on vaikutus sekä ilmastoon että luonnon monimuotoisuuteen.

Mäntyranta epäilee raportissa esitettyjä tietoja vääriksi. Luvut perustuvat kuitenkin Luonnonvarakeskuksen tilastoihin, joiden mukaan kantojen käyttö on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut 376 000 kuutiosta (2005) 774 000 kuutioon (2015), hypäten välillä yli miljoonan.

Pienemmän ja järeämmän runkopuun käyttö on vastaavasti kasvanut 744 000 kuutiosta 4,2 miljoonaan kuutioon. Nyt poltettavaksi päätyvä järeä runkopuu on tyypillisesti metsä­teollisuudelle kelpaamatonta mutta monimuotoisuudelle arvokasta kuollutta, vioittunutta tai lahovikaista puuta.

Metsätaloutta tai bioener­giaa ei tarvitse erikseen mustamaalata. Faktat metsäluonnon monimuotoisuuden tilasta ja bioenergian tuotannon epä­kohdista ympäri Eurooppaa puhuvat puolestaan ja edellyttävät, että käytännöt ja politiikka muuttuvat.