Maaseudun Tulevaisuudessa on usein kerrottu suomalaisella metsäosaamisella olevan paljon annettavaa EU:lle ja koko maailmalle (esimerkiksi MT 17.5. pääkirjoitus). Voisiko joku asiaa hyvin tunteva taho yksilöidä tarkemmin, mitä tuo annettava on?
Helsingin Sanomissa kerrottiin (HS viikko 19/2019) viiden eri EU-maan metsien määristä ja puuston määristä metsissä. Suomen pinta-alasta suurin osa eli 76 prosenttia on metsää, muissa maissa metsän osuus on pienempi. Ruotsi pääsee lähelle 74 prosentilla, muissa vertailumaissa (Saksa, Ranska ja Puola) metsän osuus pinta-alasta on alle puolet Suomen osuudesta (31–33 prosenttia).
Puun kokonaismäärä metsissä on kuitenkin Suomessa vertailumaiden alhaisin.
Puolassakin (noin Suomen pinta-ala, metsän osuus vertailumaista pienin) puuston kokonaismäärä on yli 200 miljoonaa kuutiometriä suurempi kuin Suomessa. Saksassa metsähehtaarikohtainen puuston määrä on melkein kolminkertainen Suomeen verrattuna ja yli kolminkertainen Ruotsiin verrattuna. Puuston kokonaismäärä Saksan metsissä on yli puolitoistakertainen (3 663 miljoonaa kuutiometriä) Suomen lukuun verrattuna.
Toivoisin jonkun suomalaista metsätaloutta esimerkillisenä pitävää tahoa avaavan yksityiskohtaisemmin, mikä tekee Suomen metsätaloudesta ylivertaista. Ainakin puuston hiilivaraston näkökulmasta väite vaikuttaa perusteettomalta.
Pitäisikö todeta: tehkää kuten Suomessa ja hakatkaa metsänne pääosin selluksi? Vai voitaisiinko Suomessa ottaa oppia metsien käsittelyyn jostain muualta (muualta kuin Ruotsista), varsinkin, jos tavoitteena on torjua ilmastonmuutosta metsien hiilivarastoja kasvattamalla?
Tai jos hakkuumääriä halutaan edelleen kasvattaa, oltaisiin ainakin rehellisiä itsellemme, eikä väitettäisi, että tällä torjutaan ilmastonmuutosta. Vaan todettaisiin suoraan, että täällä menee muut arvot ilmastonmuutoksen torjunnan ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen edelle.
Ville KorpelainenLivonsaari
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.