Luken rauhaa on häiritty ‒ ja se on lopulta hyvä asia meille kaikille

Luonnonvarakeskuksen tapa määritellä metsien hiilinielut on aivan uudella tavalla alkanut kiinnostaa myös metsänomistajia. Kohu syntyi, kun Metsälehti ansiokkaassa artikkelissaan ihmetteli, miksi Ruotsin metsät sitovat edelleen valtavasti hiiltä, mutta Suomessa ei (Metsälehti 30.1).

Samalla Luke joutui julkisuudessa armottomaan ryöpytykseen aina perussuomalaisten eduskuntaryhmää myöten. Myös moni metsäalan asiantuntija ihmetteli tulosta.

Muun muassa arvostettu akateemikko Markku Kulmala ihmetteli, miksi Luke on tuonut keskeneräisen mallin tulokset julkisuuteen (MT 31.1).

Kulmalan mielestä maaperän tapahtumien mallintaminen on vaikeaa kaikkialla, minkä takia jatkotutkimuksilla on huomattava tarve.

Myös Luken johto ja asiantuntijat ovat ansiokkaasti ja läpinäkyvästi tuoneet esille oman mallinsa perusteita ja toimintatapaa.

Se on ruotsalaisia teknisiä mittauksia modernimpi mallintamiseen perustuva tapa, josta ollaan kiinnostuneita monissa maissa.

Myöskään Luken mielestä hiilinielujen laskeminen ei ole yksiselitteisen helppoa. Suuri osa tutkijoista on myös valmis verifioimaan mallia ja ottamaan vastaan kritiikkiä.

Tämä on hyvä merkki. Kun Luken rauhaa on häiritty, se ei vetäydy kuoreensa vaan kertoo, mihin laskelmansa perustavat.

Ne, jotka uskovat Ruotsin osaavan asian paremmin, saattavat nyt pettyä. Olennaista kaikille olisi löytää pitävä pohja, jolla ilmastonmuutoksen hillinnässä elintärkeät nielut lasketaan.

Olennaista olisi myös, että nielut laskettaisiin kaikissa vastuullisissa maissa mahdollisimman yhtenäisesti. Ei voi olla niin, että parhaiten mittaava kärsii rehellisyydestään.

Samalla kannattaa edelleen muistaa, mihin nieluja ennen kaikkea tarvitaan. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin möyhkäämisestä huolimatta ilmastonmuutosta ei ole peruttu.

Katse kannattaa edelleen kiinnittää fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen. Vihreän siirtymän mahdollistava teknologia on otettava todesta.

Betoniin ja hiiliteräkseen perustuvasta rakentamisesta olisi nopeasti siirryttävä puuhun tai muihin ekologisempiin ratkaisuihin.

Myös lentäminen on edelleen haitallista meille kaikille.

Suomen ilmastopolitiikassa on pitkään korostettu metsien nieluja sen sijaan, että esimerkiksi rakentamisen päästöihin olisi kunnolla puututtu.

Pelkillä metsillä tätä ongelmaa ei hoideta, mutta itsensä pettämistä olisi väittää, ettei nieluilla ole merkitystä.

Itsensä pettämistä on myös väittää, että hakkuiden vähentäminen meillä ei siirtyisi muualla heikomman metsätalouden maihin.

Tasapaino on poliitikoille vaikea laji, mutta sitä kohti on nyt vain pyrittävä. Iso apu tässä olisi, jos metsänomistajille olisi viimein tarjolla helppo ja konkreettinen tapa ansaita rahaa hiiltä sitomalla.

Hyviksiä metsänomistajat ovat joka tapauksessa, mutta heille kannattaisi tarjota vieläkin parempaa.