Tieto on valtaa, myös virheellinen tieto

Elämme ristiriitaisen informaation tulvassa, jossa on vaikea erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Osa on yleensä totta. Näitä ongelmia valottavat Kanava-lehden (4/-21) artikkelissaan Sivelä ja Väliverronen otsikolla ”Kaiken takana ei ole salaliittoteoriaa”.

Artikkeli pyrkii vastaamaan kysymykseen, miksi oikean erottaminen on niin vaikeaa. Onko kyseessä erilaisten informaatioiden tulva vai ihmisen kyky käsitellä erilaisia asioita? Yksi harhaluulo salaliittoteorioista on, että niihin uskovat ainoastaan huonosti koulutetut, tiedettä vieroksuvat henkilöt. Vääriin tietoihin voivat hairahtua myös itseään järkevinä pitävät.

Tutkijat ovat alkaneet puhua erilaisista disinformaation ja misinformaatioiden muodoista. Ensin mainittu on tahallista virheellisen tulkinnan ja asiayhteydestään irrotetun tiedon levittämistä. Jälkimmäinen on tahatonta.

Kirjoittajien mukaan itse tieteestäkin on tullut myös misinformaation lähde, kun arvostetuista julkaisuista tutkimuksia on virheellisinä vedetty pois. Vielä suurempi ongelma on vertaisarvioimattomien julkaisujen tulva. Internetin ja somejättien hallitsemassa mediamaisemassa ammatti­toimittajat tai tiedeinstituutiot eivät enää valikoi ja suodata tietoa entiseen tapaan. ”Demokraattisessa” julkisuudessa kaikki voivat julkaista suunnilleen mitä tahansa.

Kerran julkaistu jää yleensä kiertämään ja monen mieleen totuutena. Sujuvasti googlaavat maallikot ja poliittiset vaikut­tajat toimivat tehokkaina misinformaation ja disinformaation lähteinä.

Esimerkki disinformaatiolla vaikuttamisesta on Varsinais- Suomesta. Se on Turun Kauppakamarin tilaama, vertais­arvioimaton ja arvostetun tiedelehden hylkäämä, mutta laajasti käytetty tutkimus.

Siinä Helsingin ja Turun välistä suurnopeusrataa koskevia ratkaisuja on perusteltu järkeviksi. Asiantuntijoiden vääriksi osoittamia väitteitä esitetään vieläkin Tunnin juna -sivuilla faktoina, ja niitä on käytetty myös päätöksenteossa muun muassa hankeyhtiön perustamisen yhteydessä.

Kyseinen tutkimus julkistettiin näyttävästi tilaajien toimesta medialle. Mediaa voi syyttää ainoastaan siitä, että se kritiikittä levitti tutkimuksen uutta suurnopeusrataa tukevana tutkimuksena. Ehkä tästä nolostuneena media on ollut haluton julkaisemaan myöhempiä tunnin junaa koskevien väärien tietojen oikaisuyrityksiä.