Kuluttaja ratkaisee metsien käytön

Metsien merkitys uusiutuvana raaka-aineena ja samalla ilmastoturvan osalta on enemmin kasvamassa kuin vähenemässä. Kun muovien käyttöä pyritään kohtuullistamaan, sitä enemmän joudutaan suuntautumaan uusiutuviin luonnonvaroihin.

Niin pitkään kuin lopputuotteen käyttäjät haluavat jatkaa erilaisia puusta valmistettujen tuotteiden käyttöä, metsien hakkuut tulevat jatku­maan, ehkä jopa kasvamaan. Metsien määrällinen käyttö on pääasiassa kuluttajien käsissä, ei metsäteollisuuden ja metsän myyjien kuten usein luullaan.

Tutkijat tutkivat, yritykset innovoivat sekä valmistavat ja metsänomistajat myyvät raaka-aineen. Kuluttajat viime kädessä ratkaisevat, mitä tuotetta he tarvitsevat ja haluavat. Esimerkiksi Amazonin sademetsiä tuhoutuu muun maailman ostaessa hyvää ja edullista lihaa. Peltoa lihantuotannolle raivataan jatkuvasti lisää.

Jos kuluttajat lakkaavat käyttämästä puupohjaisia kemikaaleja, sidoksia ja vaippoja, pahvisia pakkauksia kasvavaan nettikauppaan, saha ja levy­teollisuuden tuotteita rakentamiseen ja huonekaluihin, puun käyttö vähenee rajusti.

Ellei puuperäisiä tuotteita osteta, teollisuuden on pakko lopettaa kannattamattomana. Samoin käy metsien hakkuille ja hoidolle. Entä pelastuvatko metsät?

Hakkaamattomina ja hoitamattomina ne muuttuvat luonnontilaisiksi pöheiköiksi ja ylivanhoiksi puiksi. Ilmasto­hyöty jää vähäiseksi jos osa eläinlajeista hyötyykin. Ihmisen saama hyöty minimoituu.

Muistetaan, että tyhjästä on paha nyhjäistä edes vatsan täytettä, saati muuta elämälle välttämätöntä rekvisiittaa. Luonnon hyödyntämistä laajalla rintamalla on pakko jatkaa. Aineeton, näkymätön tieto ei elätä, mutta on välttämätön avustaja.