Poliitikot pitävät ”emme voi puuttua markkinoihin” -perustetta yleensä kovin pätevänä syynä olla puuttumatta mihinkään epäkohtaan elintarvikeketjun tulonjaossa.
Millä tavoin sitten mahdetaan perustella EU:n yhteisen maatalouspolitiikan capin olemassaoloa? Eikö se ole varsin perustavanlaatuista puuttumista markkinoiden toimintaan? Sillä on ohjattu tulonjakoa jo melkein 30 vuotta.
Yksikään poliitikko ei voi vedota markkinoiden koskemattomuuteen varsinkaan tällaisessa kriisitilanteessa, joka on ollut jo vuosia elintarvikkeiden raaka- ainetuottajien pakottavana ohjenuorana, ja jolla on turvattu teollisuuden halpa raaka-aine.
Itse asiassa capin olemassa olo valtuuttaa, ja pakottaa, poliitikot nyt puuttumaan suoraan elintarvikemarkkinoiden tulonjakoon. Heidän on turvattava tuottajien olemassaolo, koska he ovat myös luoneet säännöt ja mahdollisuudet tälle tilanteelle.
Poliitikkojen on katsottava peiliin ja ruokalautaselleen sekä lopetettava ”ei voida tehdä mitään” -lauseen toistaminen. Pitää löytyä pakollinen ja pysyvä kotimainen ”Fair Trade” -kauppatapa, tai osa ruuan arvonlisäveron tuotosta on suunnattava tuottajien tilanteen parantamiseen.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.