Presidentinvaaleissa on kaikuja 30 vuoden takaa

Vaalit ovat tunnetusti demokratian juhlaa. Presidentinvaaleihin liittyy vielä erityistä karnevaalitunnelmaa, johon koko Suomi pääsee yhtä aikaa osalliseksi.

Ehdokkaita on eduskuntavaalien tuhansien tai kuntavaalien kymmenien tuhansien sijasta vain muutamia. Niinpä heitä tentataan medioissa, turuilla ja toreilla tavoin, jotka eivät usein liity millään tavoin presidentin tehtävään.

Presidenttiehdokkaat ovat hetken aikaa suomalaisen yhtenäiskulttuurin keskipisteitä tavalla, joka on nykyaikana harvinaista.

Tänä vuonna ehdokkaita on poikkeuksellisen paljon. Tämänkertaista yhdeksää ehdokasta enemmän ehdokkaita on ollut vain ensimmäisessä suorassa kansanvaalissa vuonna 1994.

Korkea ehdokasmäärä ei ole ainoa yhdistävä tekijä näiden ja kolmenkymmenen vuoden takaisten vaalien välillä. Toinen yhdistävä tekijä on se, ettei istuvalle presidentille ollut etukäteen tiedossa selkeää seuraajaa.

Avoin pelikenttä on varmasti yksi ehdokkaita mukaan innostanut seikka.

Vuonna 1994 mukana oli yksitoista ehdokasta, joista neljä kansanliikkeen ehdokkaana. Kuten nytkin, valtaosalla kansanliikkeen ehdokkaista kuitenkin oli puoluetaustaa.

Etenkin keskustataustaisten ehdokkaiden, Keijo Korhosen ja Eeva Kuuskosken ehdokkuus saattoi olla ratkaiseva tekijä Paavo Väyrysen jäämisessä toisen kierroksen ulkopuolelle.

Korhonen ja Kuuskoski saivat yhteensä liki kahdeksan prosenttia äänistä. Elisabeth Rehn päihitti Väyrysen ensimmäisellä kierroksella 2,5 prosenttiyksiköllä ja eteni toiselle kierrokselle.

Rehnin kakkossijan taustalla oli hurja vaalipäivän nousu. Rehn näytti kyselyissä olevan porvarikentän kovin vastaehdokas Martti Ahtisaarelle, minkä uskotaan kääntäneen kannatusta vielä vaaliviikolla.

Strategista äänestämistä, sanottaisiin nykyään.

Näissäkin vaaleissa on spekuloitu äänten jakautumisella ensin tukkoisella porvarikentällä ja sittemmin vihervasemmiston ehdokkaiden välillä.

Toiselle kierrokselle on kansanvaalin historiassa edennyt molempien laitojen kärkiehdokas aina, kun toinen kierros on tarvittu.

Tällä hetkellä kyselyt povaavat vaaleista kahden kauppaa. Kilpailu toisen kierroksen paikasta voi kuitenkin vielä tiivistyä.

Etenkin blokkien sisällä äänestäminen on nollasummapeliä, jossa ääni yhdelle on toiselta pois.

Tämä mahdollistaa periaatteessa suuretkin siirtymät, jos jokin ehdokkaista onnistuu saamaan viime hetken nostetta tai vastavuoroisesti menettää kannatusta.

Vuoden 1994 vaalien kaltaisen vaaliviikon muutoksen toistuminen olisi silti epätodennäköistä. Ääniä annetaan yhä enemmän ennakkoon, joten viimeisten kyselyjen vaikutus lopputulokseen jää todennäköisesti pienemmäksi.

Todellisen strategisen äänestäjän kannattaa silti malttaa vaalipäivään asti.

Kolumnin kirjoittaja on MT:n politiikan toimittaja.