Luin Maaseudun Tulevaisuudesta (26.8.) kirjoituksen, missä kerrotti kuinka Helsingissä lukion toisen kurssin oppilaat heittelivät kadulla ensimmäisen luokan oppilaiden päälle kiinteitä ja nestemäisiä elintarvikkeita.
Kuinka tällainen voi olla mahdollista? Missä on kotikasvatus?
Miksi ei lapsille kodeissa opeteta, että ruokaa pitää kunnioittaa ja se on vain syömistä varten. Joskus voi näille nuorille tulla joskus tilanne – mitä en tietenkään toivo – että he kovassa nälän tunteessaan muistavat, kuinka silloin lukiossa heitimme toisten nuorten päällä hyvää ruokaa ja nyt ei ole mitä suuhuni laittaisin.
Mitä pitäisi tehdä, että tällainen elintarvikkeiden käsittely saataisiin loppumaan?
Meillä 1930- ja 1940-luvuilla syntyneillä on kokemusta siitä mitä se on, kun ruokaa on vähän ja sitä pitää kuluttaa niin, että se riittää vielä huomennakin.
Suomen taloudellinen tilanne on nyt todella huono, mutta eivät hyvin toimeen tulevien perheiden lapset sitä tiedä, joten ei ole heidän syynsä, jos käsittelevät elintarvikkeita ajattelemattomasti.
Kaikissa niissä perheissä, joiden molemmat huoltajat ovat vakituisessa työsuhteessa, ei ole huolta toimeentulosta - toistaiseksi.
Näin ovat asiat nyky-Suomessa. Ne eivät parane neljään – viiteen vuoteen, jos sittenkään.
Kantapään kautta oppiminen on aina kaikkein ankarin koulu. Sen olen jo näin vanhaksi eläneenä kokenut.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.