Omaishoitajat ansaitsevat liputuspäivän

Omaishoitajien viikko on vuosittain järjestettävä teemaviikko (tänä vuonna 22.11.–29.11.), jolla halutaan nostaa esiin omaishoitoasioita.

Omaishoitosuhteessa jylläävät todella vahvat tunteet, mukana on rakkautta sekä kiintymystä, toki myös pelkoa ja epävarmuutta. Olipa kyseessä sairaan lapsen, puolison tai vanhuksen omainen, tarvitsee hän sekä yhteiskunnan että ympäristönsä tukea ja ymmärrystä.

Työ on yksinäistä, 24/7 jatkuvaa hoivaamista. Omais­hoitajien työtä kerrotaan arvostettavan, mutta olisiko aika tullut näyttää se arvostus tekoina?

Liputuspäivä näille arjen sankareille olisi vähintä, mitä voisimme heille tarjota, koronalisääkään unohtamatta.

Omaishoito olisi muotoiltava työsuhteeksi, joka sisältäisi oman työehtosopimuksen ja takuun siitä, että hoitajan ja hoivattavan hyvinvointi taataan. On myös taattava, että hoidettavan pois menon jälkeen taataan omaishoitajalle inhimillinen paluu surun keskeltä arkeen.

Itsestäni tuntui hyvältä, kun lippu liehui puolitangossa, kun omaiseni sai julkisen kunnianosoituksen, edes kerran elämässään, edes kuoltuaan. Olisin sen suonut hänen näkevän omin silmin elossa ollessaan, hänen silmänsä olisivat tuikkineet tästä kuin tähdet.

Elossa oleville omais­hoitajille ja hoidettaville lipun nostaminen lipputankoihin kerran vuodessa kautta Suomen olisi vielä hienompi ele. Se antaisi viestin yhteiskunnalta, että emme ole unohtaneet teitä.

Omaishoitajan työ on yksinäistä, 24/7 jatkuvaa hoivaamista.