Miljoona virkaa: Ei lomaa elämästä

”Ihan kamala kiire. Arjen rumba vie kaikki mehut. Meillä odotetaan jo hiihtolomaa.” Katkelma kassajonokeskustelusta.

Eletään odottaen tulevaa. Selviydytään seuraavaan lomaan asti. Mitä elämää se oikein on? Aika on ainutkertainen resurssi, jota ei saa lisää. Ja joku päivä se loppuu, itse kullakin.

Arki ja vapaa-aika nivoutuvat elämässäni erottamattomaksi kudelmaksi. En saa elämästäni lomaa. Ja se on pahuksen hyvä juttu. Olen nimittäin sen avulla pikku hiljaa ymmärtänyt, että elämästä pitää tehdä sellaista, ettei siitä kaipaakaan irtiottoa.

Mitä loma on? Rentoutumista, rakkaiden kanssa yhdessäoloa, omaa aikaa. Tilaa olla ja elää kuten hyvältä tuntuu. Nähdä ja tuntea syvemmin. Olla läsnä hetkessä, tuntea miten pehmeä hiekka painuu paljaan jalkapohjan alla tai miten kirpeä pakkaslumi sulaa punaisille poskipäille.

Eikö jokaiseen päivään pitäisi kuulua aikaa itselle ja rakkaille? Rentoutumista ja saavutuksen tunteita? Näiden ei aina tarvitse olla niin suurellisia, tai edes some-kelpoisia. Tarvitsee vain löytää tunne oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemisesta. Usein se on hyvässä tallessa, vaikkakin hiukan pölyyntyneenä, syvällä omassa sydämessä.

Konkretia- ja asennemuutos on toteutettavissa. Pienin askelin hivuttamalla ajatuksia, asioita ja tekemisiä pykälä kerrallaan mukavampaan, yhä enemmän itsen näköistä kohti. Uppoutuen ja unohtuen tai tuntosarvet tarkkoina, aistit höröllään uutta imien. Ihan joka elämän päivä. Huomaten olevansa tyytyväinen, onnellinenkin. Vaikka keskellä arkea.