Varusmieskoulutus on pitkälti odottelua ja sormien pyörittelyä – miksi armeijalta ei vaadita tehokkuutta?

Ilmassa on ollut jo vuosia paljon puhetta julkisen sektorin tehottomuudesta.

Yleinen kriitiikki on ollut, että julkisella sektorilla tarvittaisiin tulosvastuullisuutta, tehokkaampia kannustimia, sekä yrittäjämäistä ajattelua ja innovointia. Syyttävä sormi on osoittanut milloin terveydenhuoltoon, nykyisiin hyvinvointialueisiin, tai ministeriöiden hallintoon.

Jos asioita voidaan tehdä enemmän, paremmin ja vähemmällä panoksella, niin eihän sitä kukaan tervejärkinen voisi vastustaa. On kuitenkin kyseenalaista, miten tehokkuutta kyetään saavuttamaan esimerkiksi terveydenhuollossa, kun palveluja ei meinata saada nykyiselläkään työvoimalla hoidettua. Alan akuutein ongelma on tällä hetkellä pula työntekijöistä.

Julkisen talouden tehottomuussyytöksissä on kuitenkin yksi pyhä lehmä, jota kukaan ei ole uskaltanut kritisoida. Kyseessä on puolustusvoimat.

Jokainen armeijan käynyt suomalainen tietää, että armeijan koulutus ei ole aina sieltä tehokkaimmasta päästä. Aikaa tuhlataan tolkuttomasti odotteluun ja itse ydinkoulutuksen kannalta toissijaisiin toimiin.

Pitkäveteinen odottelu on oikean sodan todellisuutta, mutta tuskin sitä tarvitsee erikseen opettaa.

Varusmieskoulutuksesta suurin osa vietetään kasarmeilla. Ajallisesti harjoituksiin käytetään vain pieni murto-osa koulutuksesta. Osittain tämä johtuu siitä, että kovat piipussa harjoittelu on kallista. Sen sijaan kasarmilla sormien pyörittely on hyvin edullista.

Aika on kuitenkin rahaa. Vuosittain armeijan käy noin 21 000 suomalaista nuorta. Karkeasti puolet heistä suorittavat vuoden palvelun ja toinen puoli puolen vuoden palvelun.

Palvelusaika on poissa opiskelusta ja myöhemmin työelämästä. Kansantaloudelle tämä tarkoittaa hyvin karkeasti yli viidentoistatuhannen työvuoden menetystä vuosittain. Keskivertopalkalla kerrottuna tämä tarkoittaa yli puolen miljardin menetystä ansiotuloina.

Ikääntyvässä Suomessa työvoima on arvokas ja niukka resurssi, jota ei tule tuhlata. Olisi varmasti paikallaan pohtia, miten varusmieskoulutusta saataisiin ajallisesti tehostettua. Voisiko koulutusta tiivistää, parantaa sekä panostaa enemmän kertausharjoituksiin, jotka pitävät reservin todellista taistelukykyä yllä?

Nato-jäsenyyden sekä Euroopan heikentyneen turvallisuustilanteen myötä puolustusvoimien resursseja tulee lisätä. Moderni ja hintava kalusto on puolustuksessa kaikki kaikessa, kuten olemme Ukrainassa nähneet.

On hyvä asia, että toimivan puolustuksen merkitys yhteiskunnallemme on kristallisoitunut viime keväästä alkaen. Mikään julkinen organisaatio ei voi kuitenkaan olla pyhä lehmä, joka jäisi kriittisen tarkastelun ulkopuolelle.

Kun rahat ovat niukilla, tulee kaikkia verorahoin kustannettuja organisaatioita syynätä. Erioikeuksia ei ole.