Annetaan perinteisen joulun näkyä rohkeasti koulujen juhlissa – ”On traagista, jos...”

Moderni Suomi on yhteiskuntana pitkälle individualisoitunut, jolloin yhteisöllisten perinteiden merkitys tavallisille suomalaisille on ollut vähenemään päin. Joulua voidaan pitää yhtenä poikkeuksena tässä kehityskulussa. Joulu on säilyttänyt merkityksensä suomalaisten tärkeimpänä pyhänä.

Joulun tärkeydestä suomalaisille kertoo myös se kiihkeys, millä jouluun liittyvistä perinteistä ja niiden harjoittamisesta usein keskustellaan. Erityisen herkkä aihe on se, miten maamme kouluissa otetaan huomioon jouluun erottamattomasti kuuluvat kristilliset elementit.

Vaikka joululla on vahva yleismaailmallinen viesti lähimmäisten huomioon ottamisesta ja rauhasta, on joulu ytimessään kristillinen juhla. Joulun kristillinen ulottuvuus on kuitenkin yhä useammin koettu ongelmalliseksi nyky-Suomessa, jossa halutaan usein pyrkiä ehdottomaan inklusiivisuuteen. Erityisesti on oltu huolissaan siitä, että ei-kristityistä taustoista tulevat lapset kokevat ulkopuolisuutta, jos koulujen joulun ajan ohjelmassa esiintyy kristillisiä elementtejä. Suomalaisissa peruskouluissa on joulun kristillistä taustaa pyritty häivyttämään esimerkiksi puhumalla lapsille Jeesuksen syntymän sijasta joulun hengestä. Joulukuvaelmien esittämisen sijaan joulujuhlissa on saatettu kokea turvallisemmaksi järjestää vain tonttuesityksiä.

Suomalaista ja laajemmin länsimaista kulttuuria on vaikea ymmärtää tuntematta kristinuskon vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueilla. Yksilön jakamattomia perusoikeuksia kunnioittavan suomalaisen oikeusvaltion taustalla on alun perin ollut kristillinen ihmiskäsitys, jossa jokainen henkilö sukupuolestaan ja syntyperästään riippumatta on yhtä arvokas.

Suomalainen ja eurooppalainen filosofia, kirjallisuus ja maalaustaide taas vuosisatojen ajan ammensivat kristillisistä aiheista. On luonnollista, että Suomessa lapset pääsevät osallisiksi tästä keskeisestä osasta perintöämme myös joulujuhlissa. Nuorten valmiuksia kohdata ihmisiä erilaisista taustoista tukee se, että oman kulttuuri-identiteetin rakennuspalikat tiedostetaan.

Vielä vuosituhannen alussa hellitty ajatus rajattomasta maailmankylästä, jossa vallitsee globalistinen yhtenäiskulttuuri, on osoittautunut täydeksi utopiaksi. Pikemminkin kansakunta toisensa jälkeen on alkanut etsiä ankkuria yhä levottomammaksi käyvässä maailmassa omasta kulttuuri-identiteetistään.

On traagista, jos päädymme sensuroimaan kouluista kristillisyyden pois siksi, että haluamme välttää ei-kristittyjen loukkaamista. Näin riistämme merkittävän osan kristillisestä kulttuuriperinnöstä, joka on lukemattomien sukupolvien ajan ollut yhteiskuntamme yksi perusta. Myös Suomeen muuttaville ja heidän jälkikasvulleen ei sellaiseen kulttuuriin kotoutuminen ole mielekästä, joka ei ole varma itsestään. Annetaan siis perinteisen joulun rohkeasti näkyä koulujen juhlissa.