Sarvamaa: Hallituksen on herättävä ‒ EU:n torjunta-aine-esitys on kelvoton

Euroopan komissio julkaisi viime kesänä ehdotuksen kemiallisten torjunta-aineiden käytön puolittamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tässä niin kutsutussa torjunta-ainealoitteessa on massiivisia valuvikoja, joita sekä parlamentin suomalaisten jäsenten että Suomen hallituksen on lähdettävä korjaamaan päättäväisesti.

Aloite on Suomen kannalta ongelmallinen niin sen asettamien tavoitteiden kuin puutteellisen vaikutustenarvioinninkin vuoksi.

Komissio haluaa vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä EU-tasolla 50 prosenttia. Jäsenvaltioiden tulisi asettaa itselleen tämän kanssa linjassa olevia sitovia tavoitteita, joita voidaan asettaa matalammiksi tietyin perustein.

Tässä tullaan ehdotuksen ensimmäiseen ongelmaan: perusteet, joilla jäsenvaltiot voivat vähentää tavoitettaan, ovat muun muassa vuoden 2011 jälkeen tapahtunut kasvinsuojeluaineiden myynnin muutos. Suomessa torjunta-aineita vähennettiin huomattavasti jo 1990-luvulla, mitä aloitteessa ei tietenkään huomioida.

Toinen huomattavan suuri ongelma komission omaperäisessä laskentamallissa on se, että Suomella mukaan on laskettu urea, jota käytetään havumetsien juurikäävän torjuntaan. Juurikäävän torjuntaa edellytetään kansallisessa laissamme.

Urean osuus meillä myydyistä torjunta-aineista on peräti 75 prosenttia. Suomen laskennallinen tavoite on urean mukaanoton vuoksi likimain samaa tasoa kuin esimerkiksi Saksan ja Luxemburgin, joissa torjunta-aineita tosiasiassa käytetään maataloudessa huomattavasti enemmän.

Jos kemialliset kasvinsuojeluaineet sisältävä tavoite laskettaisiin uudelleen siten, että metsätalouden ureavalmisteet jätettäisiin pois, tavoite olisi peräti kymmenen prosenttia vähemmän.

Suomessa olosuhteet vaihtelevat välillä paljonkin. Viljeltävien kasvien resistenssin hallinnan varmistamiseksi on tärkeää, jotta torjunta-ainevalikoima säilyy riittävänä. Aloite uhkaa erityisesti Suomessa viljeltäviä erikoiskasveja, kuten öljykasveja ja perunoita.

Kokonaisuudessaan komission vaikutustenarviointi on jäänyt vähintään puolitiehen. Se ei ota huomioon esimerkiksi ehdotuksen vaikutuksia EU:n elintarviketuotantoon, lisääntyvää riippuvuutta tuontielintarvikkeista tai Ukrainan sodan takia muuttunutta toimintaympäristöä.

Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus ovat arvioineet, että kasvinsuojeluaineiden nykyiset ympäristöriskit ovat maassamme pieniä, minkä vuoksi myös käytön vähentämisen ympäristövaikutukset olisivat vain vähäisiä. Sen sijaan taloudelliset ja hallinnolliset vaikutukset tulevat olemaan Suomelle massiivisia – ja ikävä kyllä, ne tulevat valumaan jälleen yksittäisten ihmisten harteille.

Näiden tietojen valossa lienee päivänselvää, että Suomen on otettava aloitteen käsittelyssä alusta loppuun vahva ja määrätietoinen kanta. Vaikuttamistyö on kuitenkin lähtenyt Suomen kannalta kiusallisesti käyntiin. Kymmenen EU-maatalousministeriä pyysi komissiolta uutta vaikutustenarviointia, mutta Suomi ei syystä tai toisesta allekirjoittanut kyseistä vetoomusta.

Proaktiivisuutta ja selkeää linjaa tarvitaan alusta loppuun asti eikä Suomi voi jäädä ajopuuksi. Pystymme vielä vaikuttamaan aloitteeseen siten, että se on suomalaisten kannalta järkevämpi. Tämä vaatii kuitenkin voimakasta tahtotilaa sekä hallitukselta että parlamentin suomalaisilta jäseniltä.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).