Ihan pakko tarkistaa nopeasti, olisiko tullut joku viesti, sitten mä rupean nukkumaan. Tai ehkä mä katson vielä, onko kukaan huomannut mun nokkelan kommentin.
Tunnistan ja tunnustan nettiajan somesyndrooman. Ei se ole vain nuorisotauti, kyllä nettinorkoilusta kärsii moni keski-ikäinenkin.
Bussimatkalla pitää käydä läpi eri kanavia ja tarkistaa uusimmat uutiset. Jos televisio-ohjelma alkaa hiukankaan lässähtää, käsi alkaa tapailla kännykkää.
Koukussa on silloin, kun tietää, että tämä ei kyllä tee minulle hyvää, muttei silti osaa olla ilman.
Katkohoito olisi tarpeen.
Olisi ihanaa jättää hetkeksi bitteinä päällekäyvä uutisvyöry ja sähköiset seurapiirit.
Ei tarvitsisi suorittaa yhtään mitään, olla vaan. Saisi antaa rauhan ja hiljaisuuden hoitaa levotonta mieltä.
Tähän kaipuuseen dokumentaristi Petteri Saarion välittämä erämaan kutsu uppoaa kuin veitsi sulaan voihin. (s. 36)
Tätähän tässä tarvitaan.
”Kun napanuora katkeaa tähän sivilisaatioon, nousee esiin tuntoja ja aisteja, jotka eivät ole käytössä teknomaailmassamme”, Saario sanoo.
Erämaita, rauhaa ja hiljaisuutta meillä riittää. Ei tarvitse kuin päättää, mihin suuntaan mennään.
Mia Palokallio
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.