Hirvikannat kohtuulliselle tasolle

Metsänuudistuksen lähtökohtana ei voi olla, että hirvieläinkannat määrittävät istutuksissa käytettävät puulajit.

Tilanne on muodostunut sellaiseksi, että kuusta istutetaan väkisin liian karuille männylle sopiville aloille ja juurilahon saastuttamille alueille, joille kuuluisi koivu. Erikoispuita kuten visakoivua, lehtikuusta ja muita lehtipuita voidaan istuttaa vain kalliin hirviaidan sisään.

Karkotteiden levittäminen monena vuotena on kohtuuton metsänomistajille, ja ”hirvinauhat” pitäisi tehottomina ja saastuttavina kieltää. Etelä-Suomessa hirvikannan tavoitteena on pidetty 3-4 hirveä tuhannella hehtaarilla. Enimmillä alueilla on oltu suositusten yläpäässä, mikä aiheuttaa aivan liikaa metsä-, maatalous- ja liikennevahinkoja.

Tiukasta vasaverotuspakosta on luovuttava. Se vie mielekkyyttä jahdilta ja vääristää rakennetta.

Sen sijaan verotus tulisi kohdistaa varsinkin nuoriin lehmiin ja tappisonneihin. Pääasia on, että hirvikanta saadaan siedettävälle tasolle: 2,5–3 tuhannella hehtaarille etelässä ja pohjoisessa alempi. Susialueilla on sopeuduttava miesajoon. Itsekin aloitin aikanaan ajomiehenä.

Ylisuuri kauris- ja varsinkin valkohäntäpeurakanta (monin paikoin jopa 50–80 yksilöä / 1 000 hehtaaria) aiheuttaa myös uhan metsätaloudelle syömällä nuoret taimet ja koloamalla sarvillaan rungot. Metsästäjillekin alkaa olla ylivoimainen ongelma jokapäiväisistä peurakolareista.

Kasvualueilla kannattaa pitää kanta kurissa, ja peuroja pitää saada metsästää ruokintapaikoilta valolla. 500 hehtaarin yhtenäisenalueen pakko on poistettava ja on tehtävä mahdolliseksi samojen maiden vuokraaminen erikseen hirville ja peuroille.

Ilvesten apu kannattaa hyödyntää. Tuottaja- ja metsänhoitoyhdistysten on terävöitettävä edunvalvontaa.

Kiitos kaikille metsästäjille, jotka jaksavat pyhät arjet metsästämällä pitää hirvieläimet kohtuullisella tasolla.