Kiitos Toivo Hyväriselle, kun vei UPM:n kanssa syntyneen puukauppakiistan oikeuteen. Samoin asian loppuun asti ajamisesta sekä Turun hovioikeudelle kohtuullisen selkeästä ja johdonmukaisesta tuomiosta 4.7.2019, johon korkein oikeus ei antanut valituslupaa (MT 24.1.).
Hovioikeuden ratkaisulla kumotun Pirkanmaan käräjäoikeuden päinvastaisen tuomion (5.2.2018) säilyminen olisi ollut meille metsänomistajille vaikeasti nieltävissä.
Käräjäoikeudessa oli todistustaakka asetettu puumyyjä Hyväriselle siitä huolimatta, että tällaisissa pystykaupoissa katkonnan käytännössä aina suorittaa ostajalta toimeksiannon ja ohjeet saanut hakkuukoneyrittäjä.
Ratkaisujen ero johtuu ilmeisesti siitä, että käräjäoikeus nojautui vain todistustaakkojen pääsääntöön, jonka mukaan kantajan tulee näyttää toteen kannetta tukevat väitteensä. Hovioikeus viittasi erääseen oikeustieteelliseen kirjaan ja erääseen oikeusministeriön luentomonisteeseen, joiden mukaan todistustaakan asettamisessa tulee lisäksi huomioida molempien osapuolten mahdollisuudet esittää selvitystä.
Outoa, ettei kumpikaan viitannut lopputulosta tukevaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 pykälän muutokseen vuonna 2015, jonka mukaan normaaleista todistustaakoista voidaan poiketa pelkän asian laadun perusteella.
Maaseudun Tulevaisuuden mainitun artikkelin päättely todistustaakan kuulumisesta aina puunostajalle saattaa silti olla liian epävarmaa.
Tällainen tavallisen puukaupan päätyminen käräjille ja sanomalehtien otsikoihin luonnollisesti vähentävät yleistä puunmyyntihalua. Mistä löydettäisiin avaimet päinvastaiseen kehitykseen?
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.