Kävelen työmatkani. On mukavaa kävellä töihin ja pohtia tulevan päivän tehtäviä.
Eräänä aamuna rautatieaseman viereisen varastorakennuksen pusikoituneella pihalla oli paloautoja. Palomiehet sammuttivat puisen varastorakennuksen raatoa. Töihin kävellessäni ajattelin, että onhan se tuokin yksi tapa tehdä verotuksenoikaisu.
Kiinteistövero muodostuu kahdesta osasta: maa-alasta ja rakennuksesta. Kunta määrää maa-alan verotusarvon tonttikarttansa perusteella.
Rakennuksen kiinteistövero tulee jälleenhankinta-arvon perusteella. Aikaisemmin on rakennuksen jälleenhankinta-arvoa määriteltäessä huomioitu sen tosiasiallinen arvo omistajalle.
Vuonna 2014 verohallinto antoi ohjeen, missä se ilmoittaa jatkossa verottavansa kaikkia kiinteistöjä keskimääräisten rakennuskustannusten mukaisesti. Tämä päätös näkyy nyt kiinteistöjen omistajille tulleissa vuoden 2016 verotuspäätöksissä.
Koska valtion kassan valtava vaje on täytettävä keinolla jos toisella, verohallinto määrää saman, mahdollisimman korkean arvon niin kasvukeskuksien kuin taantuvien alueiden teollisuuskiinteistöille. On selvää että tällainen menettely syrjii taantuvien alueiden rakennuksia ja teollisuutta.
En ole vielä nähnyt yli kaksikymmenkertaista rakennukseen kohdistunutta veronkorotusta, mutta kymmenkertaista veronkorotusta voi pitää yleisenä.
Ihmekös tuo, että kymmeniä vuosia käyttämättömänä ollut rakennus sai uuden olomuodon. Nyt rakennukselle ei voi määrätä veroa. Jäljelle jäi verotettavaksi vain maa-ala.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.