Ruduksen Lumo-ohjelma ei vaaranna pohjavesiä

Markku Sahlstedt kommentoi 2.4. Rudus Oy:n Lumo-ohjelmaa (MT 21.3.). Kirjoituksessa oli hyviä huomioita, mutta siihen oli jäänyt väärinkäsityksiä.

Lumo-ohjelman tavoite on mahdollistaa luonnon monimuotoisuus siten, että tiettyjä asioita maa-ainesten otossa ja alueiden jälkihoidossa tehdään uudella tavalla, kuten luodaan paahderinteitä ja kosteikkoja ja huomioidaan linnut. Pohjavettä ei vaaranneta, vaan sen turvaaminen on yksi lähtökohdista.

Sahlstedt kirjoittaa pohjavesialueilla olevien soranottoalueiden näkökulmasta, mutta Lumo-ohjelmaa toteutetaan myös kalliokiviaineksen ottoalueilla, joissa kosteikkoja voidaan tehdä pintavesistä. Lumo-ohjelman toteuttaminen ei vaadi pohjaveden alapuolista maa-ainesten ottoa. Kaikissa kohteissa harkitaan tapauskohtaisesti, mitä voidaan toteuttaa ja mikä edistää parhaiten monimuotoisuutta. Pohjaveden tilaa valvotaan tarkkailulla toiminnan aikana sekä sen jälkeen.

On totta, että avoimet alueet eivät pysy avonaisina ilman hoitoa. Rudus Oy onkin etsimässä yhteistyökumppaneita luonnonsuojelu-yhdistyksistä, 4H-kerhoista ja lammastiloista. Toisaalta paahderinne on luonnollinen harjumetsän elinkaaren ensimmäinen vaihe. Luonnollisesti etenevä metsittyminen takaa monimuotoisemman metsän sen kaikissa vaiheissa. Paahdeympäristöjen lajit ovat tehokkaita siirtymään aina uusille alueille, kun entinen kasvaa umpeen. Tärkeää onkin se, että jostain aina löytyy avointa maisemaa. Mäntymetsä on harjumetsän elinkaaren viimeinen vaihe. Tyypillisillä mäntyistutuksilla on pyritty ”maaliin” liian nopeasti ja juuri se on ollut uhka luonnon monimuotoisuudelle.

Sahlstedt on oikeassa, että moottoriteiden luiskat olisivat hyviä paahdeympäristöjä. Niiden luomisella säästettäisiin sekä mullan hankinnan ja levittämisen kustannukset, että jatkuvat niitot. Lisäksi vieraslaji lupiini ei leviäisi, vaan teiden vierustoilla kasvaisi alkuperäisiä lajeja.

Samanlaisesta toimintatapojen muutoksesta on kyse Ruduksen Lumo-ohjelmassa.