Mennyt vuosi on paketoitu muistoihin, sen monet tapahtumat kääritty sydämihin. Menkäämme uutta kohti kuitenkin, toivorikkain mielin taas tietenkin.
Kaikki lopulta riippuu itsestämme, miten me täällä pärjäämme. Miten vastoinkäymiset kohtaamme, miten toisiamme lähestymme. Miten ympäristöä ja luontoa kunnioitamme, miten rakastamme lapsiamme.
On moni asia maailmassa nyt toisin, siksi elämämme muuttuvan inhimillisemmäksi soisin. Toivon että toisiamme osaisimme lähestyä, että rakkaudesta voisi sydämemme täyttyä.
Toivon että pandemia meidät yhdistäisi, eikä millään tavoin erottaisi. Että ihmiskunta heräisi, ja inhimillisyyden rippeet keräisi! Me olemme täällä toisiamme tukien, toinen toistemme lämpöä etsien. Sen lämmön soisi leviävän, sydämestä toiseen kiirivän!
Nyt on ihmiskunnan aika, löytää tosistamme se taika. Mikä meidät täällä yhteen liittää, että voisimme olemassaolostamme kiittää! Luontomme meille jo näyttää, miten sitä pitää kohdella ja käyttää. Lapsemme meille sen kertokoon, heidän avoin sydämensä meille auetkoon!
Rakkaudesta täyttyköön sydämemme, sillä täyttyköön koko uusi vuotemme.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.