Keskustan otettava vaalituloksensa vakavasti

Hivuttava kannatuksen lasku on politiikassa haastavaa. Tappiot voidaan selittää hetkellisinä heilahduksina. Syitä haetaan lähimenneisyyden pienistä virheistä ja nousua lähitulevaisuuden pienistä parannuksista.

Keskustan kuntavaalitulosta on verrattu 2012 vaaleihin, joissa kannatus oli huonoin 32 vuoteen. Niistä luvuista tultiin alas 1,1 prosenttiyksikköä. Ei siis kovin paljon.

Tappio otettiin vastaan ikään kuin luonnonlakina, joka seuraa poliittista vastuuta kantavaa puoluetta. Vähän varoen selitykseksi on myös tarjottu – oikein tai väärin – puheenjohtajan huonontunutta imagoa.

Keskustan näkökulmasta kuntavaalien tulos ei ollut vakauttava vaan vakavoittava. Kannatus on pudonnut vaali vaalilta 17 vuoden ajan. Vuoden 2000 vaalien 23,8 prosentista on tultu 17,5 prosentin kannatukseen.

Vuoden 2017 kuntavaalitulos on keskustan huonoin. Vertailu vielä heikompiin lukuihin ei ole oikea, sillä sodan jälkeisissä kuntavaaleissa maalaisliittolaisia oli paljon yleisporvarillisilla ehdokaslistoilla.

Syitä pitkäaikaiselle kannatuksen laskulle on etsittävä riittävän syvältä, eikä hyväksyttävä selitykseksi pelkästään hallitus- ja oppositioaikojen rytmistä aiheutuvia kannatusheilahteluita – alisuorittamista.

Tällaisissa tilanteissa tosiasiat tunnustava, puolueen politiikan ja tilanteen purkaminen ymmärretään helposti puoluejohdon arvosteluksi – ja vaatimuksiksi puolueen johtohenkilöiden vaihtamisesta.

Siitä ei ole kysymys. Jos puolueen tilan arviointi henkilöidään ja tulkitaan johdon epäluottamukseksi, asioita ylösrakentavan keskustelun voi pikaisesti päättää Seitsemän veljeksen Laurin sanoin: Ammen plottis!

Ei pidä etsiä syypäitä vaan pääsyitä. Keskustan johdon kyvykkyyttä ei mittaa se, mitä on tehty viimeisen puolen vuoden aikana, vaan se mitä tehdään seuraavan puolen vuoden aikana.

Vakava kysymys on, ovatko keskustan toiminnalliset rakenteet ja poliittinen työ ajan tasalla. Tunnistetaanko keskustassa yhteiskunnan uudistuminen, ja miten puolue asemoidaan siihen ja puoluekentän muutokseen.

"Viesti ei mennyt perille" -selitys ei riitä keskustalle. Vastakysymys on: Mikä viesti?

Keskustan arvot ovat kestäviä niin maaseudullakuin kaupungissa asuville, mutta ensin on tiedettävä ne arvot.