Vesipisaroiden leikki

Lokakuun myötä syksyn harmaus sateineen ja lyhenevine päivineen valtaa mielen. Kamera tuntuu jäävän yhä useammin kotiin odottamaan valoisampia aikoja. Syksyyn hehkua antanut ruska on jäänyt taakse. Lehtipuiden maassa makaavat lehdet odottavat siivoajiaan. Mistä ammentaa valoisia ajatuksia mieleen pyrkivän alakulon tilalle?

Maahan varisseilla lehdillä on tärkeä tehtävä luonnon kiertokulussa vapauttaa ravinteita uuteen kasvuun. 

Syksy vahvistaa luonnon uudistumista. Maahan varisseet lehdet maatuvat. Uudelle kasvulle elintärkeät ravinteet palaavat luonnon kiertoon. Kamera tavoittaa sateen jälkeiset, yhteen liimautuneet koivun ja haavan lehdet. Koivu on jo alkusyksystä pudottanut siemenensä. Jäljelle on jäänyt ainoastaan yksinäinen norkkosuomu. Luonnon oma asettelu tuo vahvasti mieleen tanssin. Kaksi lehteä yhdessä. Varsinainen syksyn valssi.

Valo ja vesipisarat erityyppisten kasvien pinnoilla antavat ehtymätöntä aihetta kuvaamiseen. Joskus sattumallakin on sanansa sanottavana. Sieniretki aamuauringossa vaihtuu lennossa parin tunnin maassa mönkimiseen ja kuvaamiseen. Sade on valloittavasti kastellut tiheän metsälauhaa kasvavan heinikon. Aurinko paistaa sopivan matalalta heinikon lävitse. Pisarat kimaltelevat vastustamattomasti. Sieniämpäri saa jäädä. Kamera jalustalla antaa vakautta sopivan kohteen hahmottamiseen. Aurinko saa heinikon pisarat piirtymään kameraan upean tasareunaisina valopalloina. Kasvien siluetit palloissa antavat mielenkiintoista jännitettä kuvaan.

Vesi ja valo luovat kauneutta karuun syysluontoon. 

Myös terävänä piirtyvät vesipisarat ruohikossa pitää saada tallennettua. Mielenkiintoisen monikerroksinen heinäkasvusto ammentaa muutaman tarkan pisaran ja sen lisäksi lukemattoman määrän erikokoisia ja -sävyisiä palloja. Todella kiehtovaa. Mitä muuta voisi toivoa?

Syksy jatkaa omaa matkaansa kohti räntäsateita ja talven pakkasia. Kuvaajana kuljen mukana odottaen innokkaana, mitä matka tuo tullessaan.