Pääministeri Esko Aho varotteli 1990-luvulla tulevan digiyhteiskunnan kääntöpuolista: pidetään se yrityselämän ja julkishallinnonkin renkinä, mutta isännäksi sitä ei tule päästää.
Varoitukset jäivät turhiksi. Jo nyt digimiehet on päästetty isänniksi, jotka sanelevat tulevaisuuden ehdot oma etu kärjessä. Ja kansa maksaa. Sotessakin.
Tähänkin vakavaan epäkohtaan on perustettu suojainstanssi. Sen johtaja kehotti uutisissa moneen kertaan varomaan alan huijareita – digin kehittäjiä omaan taskuun. Tiedetään ja myönnetään alan rikollisuus, mutta tämän torjumiseksi ei ole tai tunneta lakia. Nykyisellään tämäkin instanssi on turha.
Olemmeko tässäkin seuraamassa jenkkejä, jossa lain valmistelijat ovat tuomareita, jotka jättävät pykäliin porsaanreikiä tuomarien omiksi syyte- ja puolustustoiminnoiksi, lakituvissa vuodesta toiseen puitaviksi. Yhteiskunnan laskuun.
Tosi arveluttavaksi asian tekee nykykehitys, jonka mustassa aukossa digimiehet syrjäyttävät kansanedustajat eduskunnassa. Mukaan on tuotettu suomen kielelle vierasta, ymmärtämätöntä terminologiaa sisältöineen. Paljon kokeneena olen jo nyt pudonnut rattailta.
Hyödyntäkäämme digitalisaatio, mutta älkäämme päästäkö sitä isännäksi tai nykytavoin rosvoksi.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.