Lihansyönnin etiikasta on käyty keskustelua vähintään sata vuotta

Kansalaisaloitteiden heikkoa tehoa on päivitelty. Usein ne kuitenkin vievät asiaansa eteenpäin.

Esimerkiksi saimaannorpan suojelemiseksi vaadittu täydellinen verkkokalastuskielto tuskin toteutuu. Mutta maatalousministeri Jari Lepän (kesk.) asettama työryhmä sai eduskunnan salilta vahvan viestin, että rajoitusaikoja on syytä pidentää.

Saimaannorppa ja merikotka ovat suojeluväen suuria riemuvoittoja. Merimetso ja valkoposkihanhi ovat päinvastaisia esimerkkejä.

Ääriajattelijat, kuten Mai Kivelä (vas.) ja Emma Kari (vihr.) olisivat valmiita kieltämään Saimaan verkkokalastuksen kokonaan.

Seppo Eskelinen (sd.) muistutti, että 400 norpan tavoite saavutettiin kuusi vuotta etuajassa. Jotakin on tehty oikein. Vapaa-ajan- ja ammattikalastajien toimintaedellytykset on rajoituksia mietittäessä turvattava.

Heli Järvinen (vihr.) muistutti, että pahin uhka norpalle ei enää ole ihminen vaan ilmastonmuutos. Puruvedellä asuva Järvinen on jo vuosia kolannut jäällä apukinoksia norpanpesintää varten.

Perussuomalaisia kiinnosti norppia enemmän tyttöjen sukuelinten silpomisen entistä jyrkemmin kieltävä kansalaisaloite. Jussi Halla-aho (ps.) vaati silvottujen tyttöjen vanhemmille niin kovia rangaistuksia, että heidän oleskelulupansa voidaan peruuttaa.

Veronika Honkasalo (vas.) toivoi, että myös muu naisiin kohdistuva väkivalta huolettaisi perussuomalaisia.

Kiukkuista kansalaiskeskustelua lihansyönnin etiikasta on käyty meillä vähintään sata vuotta. Sen koki Santeri Alkio paloitellessaan perheelleen talven varalle hankkimaansa lampaanruhoa syksyllä 1918.

”Sitä paloitellessani tunsin, miten syvät inhimilliset syyt nuorilla ihmisillä on tulla kasvissyöjiksi. Me olemme luonnottomia, me lihansyöjäihmiset”, murisi Santeri – ja antoi lihakirveen heilua.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.