Tiedätkö, mitä lapsesi koulukirjat kertovat?

Koulukirjojen kontaktimuovitus on jokasyksyinen hupi vanhempana. Askar sujuu jouhevammin kuin omien kirjojen päällystäminen aikanaan. Ryppyjä jää visuaalisuudellaan lukemaan houkuttelevien oppikirjojen kansiin vain satunnaisesti. Ehkä syynä on muovimateriaalin kehittyminen. Pian palataan varmasti paperipäällysteiden aikaan, se vaatinee sorminäppäryyttä muovitusta enemmän. Upouuden kirjan tuoksu, se on maailman ihanimpia tuoksuja.

Vanhempien on kuitenkin hyvä tutustua lastensa koulukirjoihin pintaa syvemmältä. Voi yllättyä ja järkyttyä siitä, millaisia totuuksia koulukirjat lapsille välittävät.

Tenttasin joku aika sitten alakoulua käyvää tytärtäni ympäristöopin kokeen alla koealueen sisällöstä. Aiheena olivat Suomen suurpedot. Kappaleen tiiviissä esityksessä kullekin metsiemme pedolle liikeni muutaman lauseen osuus. Sudesta kyseinen oppikirja halusi tietona lapsille välittää sellaista, että susia on maassamme noin 150 yksilöä. Toinen asia, jonka oppikirja halusi koululaisten Suomen susista tietävän, oli se, että lajin suurin kuolinsyy on salametsästys. Siinä olivat lajista annetut faktat.

Pistin välittömästi sähköpostia kirjan kustantajalle. Vaadin susien lukumäärän oikaisua Luken laatiman kanta-arvion mukaiseksi. Lisäksi tiedustelin, millaiset poliisiviranomaisten raportit heillä on esittää salametsästyksen laajuutta koskevan väitteensä tueksi. On pöyristyttävää metsästysharrastuksen mustamaalaamista kertoa lapsille tietona, että Suomessa salametsästys on arkipäivää.

Kannan kokoa koskevaan kohtaan luvattiin laatia seuraavaan painokseen korjaus ja salametsästysviittaus luvattiin poistaa. Ilmeisesti pyytämiäni viranomaisasiakirjoja ei ollut esittää. Mutta moni lapsi on jo ehtinyt lukea tämän teoksen sivuilta väärää tietoa, joka vaikuttaa heidän näkemykseensä ympäröivästä yhteiskunnasta.

Vielä järkyttyneempi olin lukiessani yhdeksäsluokkalaisen uskonnon oppikirjaa. Sen kirjoittajat käyttivät kahdeksan sivua eläinten epäeettisen kohtelun analysointiin. Eläinkokeet ja eläinten käyttö viihteen nimissä tuomittiin lyhyesti. Turkistarhaus sai kappaleen verran tarkastelua osakseen. Mutta suurimman roolin eläinten epäeettisen kohtelun käsittelyssä sai maatalous. Kirja kertoo, miten vielä muutama vuosikymmen sitten eläimet olivat maatalossa kuin perheenjäseniä. Eläimille annettiin nimet ja niiden jaksamisesta huolehdittiin. Sitten tuli yhteen eläinläjiin keskittyvä tehotuotanto. Uskonnon kirja kertoo, miten eläinten matka teurastamolle on pitkä ja kohtelu rajuotteista, ja lopetus tapahtuu kivuliailla teurastustavoilla. Lopuksi muistutetaan lihansyönnin epäeettisyydestä.

Sisältö on uskonnon oppikirjaksi käsittämätöntä, teksti ideologista paatosta. Toivottavasti moni vanhempi lähestyy tätäkin kustantajaa palautteella.

Kolumnin kirjoittaja on MT Metsän toimitussihteeri