Tyhjenevät sote-kiinteistöt jäämässä kuntien taloushuoleksi

Hyvinvointialueet tekevät tänä vuonna yli miljardin euron alijäämää. Alueet aikovat säästää muun muassa terveyskeskuksia lopettamalla. Palveluverkkopäätöksillä on suora vaikutus kuntien talouteen kuntien ja hyvinvointialueiden välisten vuokrasopimuksien vuoksi.

Sote-uudistuksen yhteydessä kuntien omistuksessa olleet sote-kiinteistöt jäivät kuntien omistukseen ja hyvinvointialueet ovat niissä vuokralla. Mikäli kunta tulevaisuudessa jatkaa kiinteistöjen vuokraamista hyvinvointialueille, toiminta tulee kuntalain mukaan yhtiöittää.

Palveluverkkopäätöksillä on kuntien talouteen ja elinvoimaan myös välillisiä vaikutuksia. Monissa kunnissa hyvinvointialueet ovat isoja työnantajia ja sote-alan työpaikat monipuolistavat työpaikkarakennetta. Elinvoimatekijä on myös saavutettavat sote-lähipalvelut.

Hyvinvointialueet etsivät viime vuonna säästöjä myös tilavuokrista ja säästöjä on yritetty vyöryttää kunnille. Suomen Kuntaliiton mukaan esimerkkinä toiminnasta on hyvinvointialueen kieltäytyminen sovituista vuokrankorotuksista vuodelle 2024. Hyvinvointialueet ovat myös lähestyneet kuntia esittäen vuokranalennuksia, jotta kuntien lähipalvelut säilyisivät.

Tällainen toiminta asettaa kunnat epäreiluun tilanteeseen ja kuntapäättäjän hankalaan asemaan. Yhtiöittämisvelvoitteen näkökulmasta kuntien tulisi toimia läpinäkyvästi niin, että kuntien kiinteistöjen vuokratuotot kattavat menot. Toisaalta vaakakupissa on kunnan asukkaiden lähipalvelut, työpaikat ja uhka kiinteistön tyhjilleen jäämisestä.

Hyvä palvelu asiakkaille ei tietenkään ole aina seinistä ja tiloista kiinni. Palveluja voidaan tuottaa monilla tavoilla vaikkapa tehokkaimmissa tilaratkaisuissa tai etänä. Kiinteistöriski ei voi kuitenkaan kaatua vain yksittäisten kuntien talousvastuulle. Myös kuntataajamien viihtyisyys kärsii rapautuvista rakennuksista.

Valtion ja kuntien tulisi löytää keinoja tilanteeseen. Aiemmin olen esittänyt määräaikaista mahdollisuutta purkaa tyhjilleen jääviä kiinteistöjä ilman, että poistoja tarvitsee huomioida tilinpäätöksessä. Myös kohtuullinen purkuavustus tukisi kuntien kiinteistökannan tervehdyttämistä.

Paras ratkaisu olisi löytää keinot erikoissairaanhoidon kulujen taittamiseen ja panostaa ennaltaehkäisyyn. Tähän hyvinvointialueille ei ole annettu aikaa. Alijäämät tulee kattaa vuoden 2026 loppuun mennessä. On luonnollista, että johto ja päättäjät hakevat nopeita säästöjä.

Hyvinvointialueiden onnistumisella on suuri merkitys myös Itä-Suomen elinvoimalle. Alun perin tavoitteena on ollut yhdenvertaiset ja saavutettavat palvelut. Nyt tulokseksi tuntuu pikemmin tulevan karsittu palveluverkko, tyhjilleen ja kuntien kontolle jäävä kiinteistökanta ja sote-alan työpaikkojen keskittyminen.

Samalla erikoissairaanhoidon menot jatkavat kasvuaan ja kuntatalous kyykkää.