Asiantuntijalta: Ovatko uudet monimuotoisuutta edistävät tuet huteja vai hittejä?

Paljon on ollut puhetta siitä, miten ympäristö- ja ilmastoteemat kietoutuvat nykyiseen cap-rahoituskauteen. Mitä olemme konkreettisesti saaneet tai mistä joutuneet luopumaan?

Tämän kauden tuilla luonnon tilaa voit pyrkiä viljelijänä parantamaan investoimalla teknologiaan, kouluttautumalla, kylvämällä erilaisia monimuotoisuuspeltoja tai -kaistoja, talviaikaisella kasvipeitteisyydellä, luonnonhoitonurmilla ja kylvämällä erilaisia kerääjäkasveja.

Tilasi mahdollisuuksista riippuen voit hoitaa myös luonnonlaitumia ja niittyjä, perustaa kosteikon tai kasvattaa alkuperäisrotuisia eläimiä. Jo ehdollisuudenkin vaatimuksia noudattamalla kannat kortta kekoon tilasi luonnon parantamiseksi.

Monimuotoisuus on nostettu myös neuvonnassa ja hanketuissa omaksi teemakseen. Aiempiin kausiin verrattuna tukia luonnosta huolehtimiseen on siis saatu lisättyä. Näiden lisäksi on monia yksittäisiä monimuotoisuustekoja, jotka tukiehdot mahdollistavat.

Esimerkiksi vaatimus pientareista on poistunut, mutta niiden säilyttäminen pelloilla on yksi erittäin merkityksellinen ja helppo teko peltoluonnon monimuotoisuudessa. Voit jättää peruslohkon rajalla olevan ojan varrelle jopa neljän metrin monimuotoisuuskaistan, joka luetaan viljelykasvin alaan. Takaisin ne maksavat itsensä muun muassa tarjoamalla pölyttäjähyötyä ja asuinpaikan kasvintuhoojien vihollisille.

Jos pölyttäjät ovat lähellä sydäntä, kannattaa rajata reunaojan ala peruslohkon pinta-alasta pois. Peruslohkon rajan voi siirtää ojan keskeltä ojan pellon puoleiseen reunaan. Tällöin ojissa voi olla yli 1,5 metristä puustoa, joten niille on mahdollista jättää enemmän esimerkiksi pajupuita ja vadelmia, jotka ovat tärkeää ravintoa pölyttäjille.

Aiemmalla kaudella tutkimusten mukaan parhaimmat vaikutukset luontoon olivat maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitosopimuksilla, monimuotoisuuspelloilla ja luonnonhoitonurmilla.

Korostaisin myös viljelijän omaa osaamista: parhaat tulokset saavuttaa sillä, että osaa suunnitella luonnon monimuotoisuuden parantamista tilansa nykyisiä mahdollisuuksia hyödyntäen. Isot tuet, mutta kuormittavat tai väkisin toteutetut toimenpiteet ovat harvoin paras ratkaisu sinulle itsellesi.

Ympäristön tilaa parannettaessa muista myös, että hyöty ei ole pelkkä tukieuro, vaikka eurot aina suureen tarpeeseen tulevatkin.

Onko monimuotoisuutta edistävien tukien valikoima tarpeeksi kattava, varsinkin, jos olet aiheesta jo hyvin perillä? Mahdollistavatko uudet tuet saman tukitason kuin aiemmalla kaudella? Näihin molempiin oma vastaukseni on savolaisittain suattaa olla tai olla olematta, riippuen tilan mahdollisuuksista.

Entä onko vaarana, että vaikka joitakin tiloja uudet tuet kannustaisivatkin, niin monimuotoisuuden edelläkävijöitä tuet ja niiden ehdot jopa suitsivat? Mielestäni tähän on valitettavan iso riski.

On toki huomioitava, että tämä on ensimmäinen cap-suunnitelma, jossa yritetään pyrkiä ympäristön ja ilmaston parantamiseen omana kokonaisuutenaan. Aiemmilla kausilla tavoitteet ympäristön osalta ovat keskittyneet lähinnä vesien suojeluun.

Tältä kaudelta moni toivoi kunnianhimoisempia ja nykyaikaisempia toimenpiteitä maatalousympäristön eteen ja toisaalta osa olisi vähentänyt monimuotoisuutta tukevia toimenpiteitä puoleen nykyisestä.

Mielestäni ympäristöä ja ilmastoa ei myöskään voi erottaa muusta toiminnasta omaksi kokonaisuudekseen.

Kultainen keskitie on harvoin kenenkään mielestä paras, mutta yleensä se on kuitenkin kaikkien mielestä huonointa vaihtoehtoa parempi. Demokraattisena maana joudumme usein valitsemaan kultaisen keskitien ja sama pätee maatalouspolitiikkaan.

Jos olet innostunut luonnon monimuotoisuudesta, on sinun kunnianhimosi tueksi toistaiseksi etsittävä muitakin ratkaisuja kuin tukipolitiikka. Onneksi vertaistukea ja edelläkävijöitä tavoittaa monien eri hankkeiden, organisaatioiden ja verkostojen kautta.

Hallintona varmistamme sen, että emme polarisoituisi liikaa aiheen osalta. Kannustamme jokaista tekemään jotakin luonnon hyväksi, huomaamaan toivon mukaan työn tuomat hyödyt ja jatkamaan sitä tukien lisäksi omaehtoisesti.

Luonnosta huolehtimalla varmistamme ruoantuotannon tulevaisuudessakin. Suomalaisissa viljelijöissä on ollut aina malliesimerkkejä luontotyön sitomisesta maatilayrittäjän arkeen. Uskon, että teitä on tulevaisuudessa yhä enemmän, vaikka nykyinen cap-suunnitelma ei vielä tämän aiheen osalta ollutkaan valmis.

Paula Nykänen

viestinnän asiantuntija

LUMO-projekti

Ruokavirasto