Isänmaa iskeytyi ihoon, tunkeutui tukan juureen, kaivautui korvakäytäviin, hiilautui hampaan väliin. Hiki hiljalleen peitteli ihmisen ihon, virtaili varpaisiin asti. Mieli tyyni ja turvallinen, sydämessä erityinen lämpö. Rakkaus poltteli rintaa, isänmaa, kuinka tunnoissa tulisissa sinut omakseni miellän. Kiitollisuus.
Painui pehmoiseen ja tummaan siemen kasvamaan, pintaan pyrkimään, ruuaksi kasvamaan, toimeentulon turvaamaan. Satavuotias näyttää voimansa jälleen, turvaa tulevaisuuden, kansansa ruokkii. Nöyryydellä oman osamme teimme taas, luonnon huomaan loppu jää.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.