Valtiovaltamme tavoite on tehostaa talouttamme keskittämällä niin asutuksen, työpaikat kuin palvelutkin. Vain suurimmat eteläiset kaupungit voivat olla varmoja myönteisestä kehityksestä. Maaseutua on sorsittu jo vuosikausia, ja vauhti vain kiihtyy.
Kuntien velvoitteet ovat kasvaneet, ja niiden talous romahtaa sen mukana. Kun palvelut katoavat ja työpaikat ovat muualla, on täysin luonnollista, että nuorempi sukupolvi muuttaa lähemmäs päivittäisiä rutiineja.
Kun naapurien nuoret ovat muuttaneet pois, on yhä epätodennäköisempää, että he, jotka haluaisivat jäädä, jäävät yksin.
Tämä on sellainen paha oravanpyörä.
Mitä voimme tehdä maaseudun pelastamiseksi? Vai annammeko lumipallon pyöriä ja kasvaa?
Lähtökohta on, että mikäli haluamme tehdä muutoksia, ne on tehtävä itse ja nyt. Kestää pitkään ennen kuin saamme muutosta edes alkuun.
Maaseudusta puheen ollen tulee tietenkin ensimmäisenä mieleen maanviljelys. Maanviljelijöiden on ensiksi mietittävä omat lähtökohtansa, mitkä toimenpiteet ovat järkeviä ja taloudellisesti kannattavia.
Verotus on valtiovallan päätettävissä. Verotusta kuuluisi käyttää houkuttimena kuten Norjassa. Uusille yrittäjille on vero- ja alv-helpotuksia yritystoiminnan aloittamishoukuttimena haja-asutusalueilla. Meillä tahdotaan käyttää verotusta pääasiassa pakottamiseen uusiin suuntauksiin toiminnassa.
Uudet pienyrittäjät ovat tulevaisuuden työnantajia. Liikkumisesta johtuvia kustannuksia on kevennettävä.
Olen ollut yrittäjänä lähes 40 vuotta ja kokenut monenlaisia vastoinkäymisiä matkan varrella.
Olemme muuttaneet saaristoon vajaat kymmenen vuotta sitten ja viihdymme luonnon helmassa todella hyvin. Matkaa kaupunkiin kertyy yli 50 kilometriä. Asukasluku meilläkin vähenee, ja ihmiset miettivät, mitä tulevaisuus tuo.
Olen ollut kunnanvaltuustossa nyt pari vuotta, ja nyt tuntuu siltä, että jonkun on tehtävä jotakin. Tämä on liian kaunis maa hukattavaksi.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.