Päästöoikeuden hinta on jatkanut kipuamistaan yhä korkeammalle tasolle eikä näytä siltä, että hinnan kohoamiselle olisi loppua näkyvissä. Päästöoikeuden hinta on heilahdellut vuosien varrella, mutta huomattavasti alemmalla tasolla. Vuosina 2016–2018 hintataso pyöri noin viidessä eurossa tonnilta. Nyt ollaan menossa jo huimassa 57 euron tasossa.
Harvassa olivat ne, jotka ennustivat päästömaksun laukalle lähtöön. Yhtäjaksoiseen nousuun päästöoikeuden hinta lähti vuoden 2020 alussa. On ymmärrettävää, että näin voimakas päästöoikeuden kallistuminen näkyy läpi Euroopan kaikessa tekemisessä ja asumisessa. On utopiaa luulla, että hinnannousun takia Euroopan tuotannot ja asunnot hetkessä muuttuisivat päästöttömiksi, mikä on päästökaupan perimmäinen tarkoitus.
Paine kasvaa Keski-Euroopan maissa energian hinnannousun seurauksena. Kunhan lomakausi siellä päättyy, tulemme todennäköisesti kuulemaan erilaisia ehdotuksia ja vaatimuksia päästöoikeuden huojentamiseksi. Maakaasun käyttö lisääntyy uuden Nord Stream kaasuputken seurauksena etenkin Saksassa.
Ei olisi yllätys, että juuri maakaasulle haettaisiin eri asemaa päästökaupan piirissä. IPPC:n (ilmastonmuutospaneeli) raportti antaa tähän lisäpotkua. Olisihan se helppoa perustella, että maakaasulla korvataan saastuttavaa kivihiiltä.
Jos eri polttoaineiden statuksia ja huojennuksia päästökauppaan muutetaan, tai polttoaineiden hinnanmuodostukseen lähdetään muuttamaan, pitää turve olla myös keskusteluissa mukana.
Kotimainen turve kärsii eniten päästökaupan seurauksista. Olisi suotavaa, että silloin ilman ideologiaa europarlamentaarikkomme pitäisivät huolen Suomen eduista. Kivihiiltä, öljyä, maakaasua ei saa uusiutuvaksi, tai edes lähelle sitä. Toisin on turve, joka silminnähden uusiutuu jo pelkästään tarkastelemalla kaivettujen suo-ojien umpeen kasvua.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.