EU:n päätöksentekokoneisto pitäisi ennallistaa

Puoli vuotta sitten leimahtanut ennallistamiskeskustelu meinasi kaataa Suomen hallituksen. Vaikka keskustelu kotimaassa hiljentyikin kevään ajaksi, pelimerkkejä on siirrelty Brysselissä edestakaisin kuluneiden kuukausien aikana.

Komission kova peli huomattiin joissain osissa Euroopan parlamenttia ja ennallistamisaloite torpattiin kahden valiokunnan lausunnoissa. 15. kesäkuuta saamme tietää, mitä ympäristövaliokunta linjaa päävaliokunnan roolissaan.

Parlamentin EPP-ryhmä, jonka jäsen itsekin olen, on ainakin asettunut tukevasti takajaloilleen ja vastustaa aloitetta kynsin hampain. Viimeisimpänä se ilmoitti vetäy­tyvänsä täysin neuvotteluista muiden poliittisten ryhmien kanssa. Vaa’ankieli­asemassa tulevat olemaan erityisesti Euroopan keskustapuolueen edustajat, ja ilman heidän riittävää tukeaan ennallistamisasetusta ei onnistuta kaatamaan.

Kulunutta kautta on leimannut onneton mustavalkoisuus. Jossain vaiheessa vaalikautta ympäristöaloitteita ajavien toimijoiden viesti alkoi yksipuolistua ja muuttua entistä syyllistävämpään suuntaan. Tämä ilmiö oli eurooppalaisten viljelijöiden ja metsänomistajien puolesta turhauttava, koska samaan aikaan EU:n strategisissa linjapapereissa on peräänkuulutettu unionin autonomiaa ja omavaraisuutta.

On puhuttu paljon siitä, että ennallistamisessa kyse on myös kansallisesta päätöksentekovallan pitämisestä jäsenmailla itsellään. Tämän teeman mukana pitäminen myös viimeisten viikkojen keskusteluissa on tärkeää, koska kyse on myös poliittisesta viestistä jäsenmailta EU:lle. Suurin osa suomalaisista ei koe oikeudekseen tulla linjaamaan esimerkiksi Etelä-Euroopan maille, että kalastus on lopetettava sen aiheuttamien ympäristöongelmien vuoksi. Miksi siis antaisimme saman ilmiön tapahtua omien metsiemme kohdalla?

Ei ole kyse siitä, että vaikka ennallistamis­aloite tänä vuonna kaatuisi, EU:sta ei saisi koskaan tulla vastaavaa lainsäädäntöä tai että EU:n sisällä ei pitäisi tehdä ympäristön tilaa parantavia lainsäädäntöaloitteita. Jos ennallistamisaloite saadaan palautettua lähtöruutuun, se pitää valmistella sidos­ryhmiä tasapuolisesti kuunnellen ja muutoinkin oikeasuhtaisesti. EU ei tarvitse yhtäkään kohtuutonta ja kallista vaatimusta, joiden todellisesta hyödystä osataan esittää vain valistuneita ja ei-niin-valistuneita arvioita.

Isossa kuvassa kyse on kovemman luokan valtataistelusta, jonka loppuottelut pelataan tulevan vuoden aikana. EPP-ryhmä haluaa nyt lähettää komission ympäristöosastolle ja komissaari Timmermansille selvän poliittisen viestin: ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.

Ehkäpä kaikista kipeiten ennallistamista kaipaakin muutama Euroopan komission pääosasto. Nämä osastot on laitettava takaisin toimimaan oman toimivaltansa rajoissa, myös muiden tahojen näkemyksiä kunnioittaen.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.)