Essayah: Ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa katseen pitää olla tavoitteissa ja päämäärissä − keinoissa tarvitaan liikkumatilaa

Ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta on tullut keskeinen ja ehkä puhutuin EU:n politiikan osa-alue etenkin työnsä päättävän komission kaudella. Valitettavasti monet ns. hyvää tarkoittavat esitykset kuten vaikkapa metsäkatoasetus kääntyvät onnettomasti toteutettuna itseään vastaan.

On käsittämätöntä, miten alun perin Amazonin laittomien hakkuiden hillitsemiseen markkinoidusta asetuksesta onnistuttiin vääntämään esitys, joka estää maailman metsäisimpien maiden viljelijöiden navettainvestoinnit. Tuottajien lisäksi pienille metsäalan yrityksille byrokratia ja kustannukset voivat pahimmilla kohota mahdottomiksi. Komissio tuntuu olevan sormi suussa, miten säädettyä asetusta pitäisi tulkita ja on jättänyt niin viljelijät, metsänomistajat kuin jäsenvaltiot oikeudelliseen epävarmuuteen.

Viime hallituskaudella hyväksytyn esityksen korjaamiseksi on nyt tehtävä kaikki voitava, ja onneksi Suomi ei ole tässä asiassa yksin, vaan kritiikkiä asetuksesta kuultiin lähes parinkymmenen ministerin suunnalta viime maatalousneuvostossa.

Myös luonnon monimuotoisuuteen tarkoitettua ennallistamisasetusta ollaan härkäpäisesti puskemassa maaliin, vaikka vaikutusarvioista ja kustannuksista ei edelleenkään ole selvyyttä. Biodiversiteettiä pystyttäisiin edistämään tehokkaammin, jos omat olosuhteensa parhaiten tuntevat jäsenmaat päästettäisiin kuskin paikalle Brysselin byrokraattien sijaan.

Samalla tavoin lukuisissa tämän komission kaudella annetuissa ilmastotoimien esityksissä tarvitaan nyt realismia ja järjen käyttöä. Euroopan globaalia johtajuutta ilmasto- ja ympäristötavoitteiden edistämisessä ei voida viedä eteenpäin irrallaan ihmisten arjesta ja perustarpeista tai eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn ja yhteiskunnan toimivuuden varmistamisesta.

Ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa katseen tulee olla tavoitteissa ja päämäärissä. Keinojen suhteen EU:n tulee jättää liikkumavaraa jo siksikin, että teknologia kehittyy hyvin nopeasti.

Ilmastotavoitteita ei voi jättää maankäyttösektorin nielujen varaan, sillä nieluihin liittyy suurta epävarmuutta, jota ilmastonmuutos osaltaan lisää. Tärkein tavoite ilmastonmuutoksen hillinnässä on vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Tämä on myös Suomen ja koko EU:n taloudellisten etujen mukaista, sillä fossiilipolttoaineet ovat tuontienergiaa.

Luopuminen fossiilisista polttoaineista ja ns. vihreä siirtymä ei saa kuitenkaan pahentaa riippuvuuttamme EU:n ulkopuolelta tuoduista komponenteista ja sähköjärjestelmän altistamista haavoittuvuuksille. Eurooppa tarvitsee lisää energiantuotantoa ja energiaomavaraisuuden parantamista, mm. bioenergian järkevää käyttöä. Suomen on puolustettava EU:ssa mm. bioenergian järkevää käyttöä ja biotalouden kehittämistä.

Realististen tulevaisuuksien kartoittamisessa otetaan huomioon tekniset kykymme, materiaalivaramme, taloudelliset mahdollisuutemme ja sosiaaliset tarpeemme. Paniikkimielialaa luomalla tällaista rauhallista analyysia ei kyetä tekemään.

Kolumnin kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeri ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja