• Ravinnetasapainon parantaminen vaatii perusteellista muutosta

    Mielipide
    10.5.201902:00
    Kolumni
    MT toimitus

    Ylen 30.4. julkaisema Suomen maatalouden vesiensuojeluun liittyvä haastatteluni on herättänyt keskustelua Maaseudun Tulevaisuudessa.

    Haastattelussa tärkein jäi sanomatta: kun me säätiössä puhumme maatalouden päästöistä, ei tarkoituksenamme ole syyllistää viljelijöitä vaan löytää yhdessä ratkaisuja vesistöjä rehevöittäviin valumiin.

    Suomessa etenkin lantafosforin alueellinen kertymä ylläpitää peltojen korkeita fosforilukuja, mikä lisää ravinnevalumia ja huonontaa vesistöjen tilaa.

    Vika ei ole yksittäisissä viljelijöissä, vaan koko systeemiä on muutettava niin, että se kannustaa paremmin lannan prosessointiin ja kuljettamiseen pois ravinneylijäämäisiltä alueilta.

    Lantafosforin ylimäärä kasvien tarpeeseen nähden on Pohjanmaalla 58, Etelä-Pohjanmaalla 30, Satakunnassa 27 ja Varsinais-Suomessa 13 prosenttia. Lisäksi Varsinais-Suomessa, Saaristomeren valuma-alueella, 40 prosenttia pelloista on jo fosforiluokissa ”korkea tai arveluttavan korkea”, eli niille ei pitäisi lisätä fosforia lainkaan.

    Kaikesta Suomen lanta­fosforista ainakin 20 prosenttia arvioidaan olevan väärässä paikassa.

    Koska lannan prosessointiaste on Suomessa vain 6 prosenttia, on selvää, ettei ongelmaa voida nykymallilla ratkaista. Koska ylimääräinen lanta ei häviä mihinkään, on selvää edellä mainittujen prosenttienkin valossa, että sitä menee peltoihin tietyillä alueilla liikaa kasvien tarpeeseen nähden.

    Maaperään kertyneen fosforin vapautuminen kestää 20–30 vuotta. Me suomalaiset arvostamme puhtaita vesiä ja kotimaista ruokaa. Samalla kukaan meistä ei halua uudestaan viime kesän kaltaista levätilannetta sisävesille ja Itämerelle.

    Vesiensuojelutoimia on maataloudessa tehty jo kymmenien vuosien ajan, mutta pysyviä tuloksia ei voida saada, jos perusongelmaan, fosforin kertymiseen tietyille peltomaille, ei puututa. Siksi alueellisen ravinnetasapainon haaste pitää ratkaista määrätietoisesti yhdessä.

    Ratkaisun avaimia voidaan löytää paitsi sääntelyn kautta, myös muuttamalla ympäristökorvausjärjestelmää niin, että se kannustaa ravinnealijäämäisten alueiden viljelijöitä ottamaan vastaan orgaanisia lannoitteita.

    On hyvä, että hallinnossa on suunnitteilla uusia keinoja lantaongelman ratkaisuun.

    Marjukka PorvarijohtajaPuhdas Itämeri -hankkeet John Nurmisen Säätiö

    Artikkelin aiheet
    ravinnetasapaino
    maatalous
    vesiensuojelu
    fosfori
    lanta
  • Ota kantaa aiheisiimme

    Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.

    Lähetä mielipidekirjoitus
  • Osaston luetuimmat
    • 1

      Politiikka | Lukijalta: Nykyhallituksen lupaukset testataan polttoainekriisissä

    • 2

      Politiikka | Lukijalta: Asuinpaikka ei saa ratkaista oikeutta sosiaali- ja terveyspalveluihin

    • 3

      Lihantuotanto | Lukijalta: Nautojen kunnianpalautus alkamassa – Jääkö käänne Suomessa vain puheiden tasolle?

    • 4

      Siivekkäiden sanomaa

    • 5

      Maanviljelysneuvos Westermarck oli edelläkävijä

    • 6

      Talous | Asiantuntijalta: Hitaasti muuttuva tuotanto kohtaa nopeasti muuttuvat markkinat

    • 7

      Rypsiöljyn käyttö polttoaineena maatilalla kannattaa