Suomen pitää vaatia, että kaikki EU-maat nostavat puolustusmenonsa vähintään kahteen prosenttiin

Maailma ympärillämme on kovassa liikkeessä. Monet viime vuosikymmenten itsestäänselvyydet on kyseenalaistettu. Euroopassa on neljättä vuotta käynnissä sota valtioiden välillä. Yhdysvallat ottaa etäisyyttä aikaisempiin sitoumuksiin.

EU-maat joutuvat näissä oloissa hakemaan turvaa ennen muuta keskinäisestä yhteistyöstään– vahvistamalla unionia ja tekemällä unionista myös aidon turvallisuusyhteisön. Eurooppa on edelleenkin kykenevä oppimaan tapahtuneesta ja näin uskon nytkin käyvän.

Maailmassa on kolme suurta talouskeskusta: Yhdysvallat, EU ja Kiina. Vahvoja sotilasvaltoja ovat taas Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, unohtamatta Iso-Britanniaa ja Ranskaa. EU-maiden yhteenlaskettu kansantalous on puolestaan kymmenen kertaa Venäjää suurempi, puolustusmenot neljä–viisi kertaa Venäjää isommat.

EU-maiden ongelma on, että puolustusmenot kohdentuvat osin sattumanvaraisesti ja osin päällekkäin. EU-parlamentille tehty tuore raportti kertoo, että tekemällä puolustuksessa parempaa yhteistyötä, voitaisiin saada yli 40 miljardin euron säästöt ilman, että se olisi todellisuudessa mitään suorituskyvystä pois.

EU-parlamentti hyväksyi tällä viikolla tärkeän periaatelinjauksen EU:n oman puolustuksen vahvistamisesta selkein lukemin 419 puolesta, 204 vastaan ja 46 tyhjää. Vastaan äänestivät lähinnä äärilaitojen euroedustajat.

Parlamentti peräänkuuluttaa tukea Ukrainalle, ja vaadimme panostuksia unionin turvallisuuden vahvistamiseen sotilaallisten sitoumusten muodossa, kumppanuuksilla samanmielisten kanssa, riippuvuuksien vähentämisellä EU:n ulkopuolisista toimijoista sekä teollisuuden, teknologian ja tiedustelun suhteen.

Suomen hallituksen pitäisi nyt ottaa EU-vaikuttamisen kärkihankkeekseen EU:n yhteisten puolustuskykyjen vahvistamisen.

Kyse ei ole vain siitä, että puolustusmenoja lisätään. Enemmän on kyse siitä, että varmistetaan sellaiset suorituskyvyt, jotka ovat aidosti eurooppalaisessa käytössä kaikissa olosuhteissa.

Samalla Suomen pitäisi ajaa linjaa, jossa EU-jäsenvaltiot sitoutuvat paitsi rahoittamaan tiettyjä yhteisprojekteja, kuten kaikille maille tarpeellista ohjuspuolustusta ja kuljetuskapasiteettia, myös nostamaan puolustusmenonsa vähintäänkin Naton kahden prosentin tavoitteelle.

Nyt EU:ssa on useita maita, jotka jäävät edelleenkin alle kahden prosentin puolustussatsauksissaan.

EU:n itärajan maat taas joutuvat kantamaan tosiasiassa yhteisestä unionin rajojen puolustamisesta kovimman taakan. Siksi Suomen aloitteellisen EU-vaikuttamisen kärjessä pitäisi olla yhteisten puolustushankkeiden edistäminen ja asiaa koskevat EU:n omat minimivelvoitteet.

EU:n omien puolustuskykymme kehittäminen ei poista tarvettamme hyvään yhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa eikä haluamme toimia rakentavasti Naton sisällä. On kuitenkin syytä tunnustaa, että Euroopan on nyt korkea aika seistä omilla jaloillaan.