Elämme muutosten ja uusliberalismin aikaa

Ilmastonmuutos on tullut meidän kaikkien tietoisuuteen, sillä siitä on julkisuudessa puhuttu paljon. Tuttua on myös robottien työskentely autotehtaissa, joskin niiden ryhtyminen lääkäreiksi ja sairaanhoitajiksi vaatii vielä lisää tuotekehitystä. Robottien pelätään silti ohittavan älykkyydessä ihmisetkin.

Tietokoneesta on tullut mitä moninaisimpiin tehtäviin soveltuva työväline. Etätyövälineenä sillä voidaan kirjata asioita, joita löytyy maa­pallon toisella puolella olevista arkistoista. Yli ymmärryksen käy se, että etätyönä sillä aletaan valmistaa myös käsin kosketeltavia esineitä.

Muutoksiin törmätään päivittäin, ja muutosvirrassa liikkuu taloudellisia arvoja, jotka voivat siirtyä omistajalta toiselle. Muutosuhka näkyy varuillaanolona: ollaan valmiita puolustamaan omia etuja kovinkin ottein.

Esimerkiksi energiaan sisältyvät taloudelliset arvot ovat suuren kiinnostuksen kohteena, sillä energialähteiden omistuksesta ja niiden käytöstä käydään kovaa kiistaa. Suomessa suuromistajien hallinnassa olevat energialähteet tuottavat pääosan käytössä olevasta energiasta, mutta suuri osa uusiutuvasta energiasta on hajallaan metsissä ja pelloilla. Kun suurtuottajat hallinnoivat fossiilista energiaa, pientuottajien hallussa olevan uusiutuvan energian käyttöönotto edistyy hitaasti.

On muitakin tuotannon­aloja, joilla valtasuhteiden muutos on vaikeuttanut suotuisaa talouskehitystä. Elintarvikeketju on monien alojen yhteenliittymä, jossa keskittynyt vähittäiskauppa on saanut yliotteen ja maatalous on jäänyt alakynteen. Mikäli maatalous romahtaisi kokonaan, romahtaisi koko elin­tarviketalous ja menettäisimme samalla kolmasosan kansantaloudestamme.

Uusliberalismi on tullut yleisesti hyväksytyksi taloudellisessa kanssakäymisessä. Jokainen huolehtikoon itse itsestään, on jo vallitseva asenne toiseen ihmiseen suhtauduttaessa. Tämä näkyy esimerkiksi nykyisessä tavassa kohdella pitkäaikaistyöttömiä.

Uusliberalismi on muuttanut ihmisen henkisen olemuksen lisäksi myös fyysistä olemusta. Liikalihavuus alkaa olla hyvinvointivaltion pahimpia vitsauksia. Vaikka vastuu tästä kuuluu pääasiassa ihmiselle itselleen, muitakin syypäitä on.

Yhdysvalloissa einesruokien valmistajat huomasivat, että einespalojen kokoa kasvattamalla saadaan ruuan menekki nousemaan. Einespalojen kokoa kasvatettiin yksissä tuumin kolmanneksen ja menekki alkoi lisääntyä – ja samalla alkoi myös ylilihavuus näkyä katukuvassa.

Näitä einespaloja syödään myös Suomessa, samoin seurauksin; vastuutonta uusliberalismia einestuotannossakin.

Häiriöitä aiheuttavaa talouskehitystä on haluttu kautta historian korjata lainsäädännöllä. Professori Johan Danielsson-Kalmari näki siihen tarvetta 1800–1900-lukujen vaihteessa ja puhui vaarallisesta kansanvallasta eli haitallisista kehityskuluista suurten muutosten yhteydessä.

Vakaa kehitys vaatii turvakseen jatkuvasti uutta lainsäädäntöä, ja esimerkiksi Euroopan unionilta on tulossa määräys, joka uudistaa elintarvikeketjussa eri osapuolten tulonjaon. Tarkoituksena on parantaa maatalouden asemaa ja samalla varmistaa ruuantuotannon säilyminen kaikissa EU-maissa.

Uusliberalistiseen talousajatteluun kuuluu talouselämän itseohjautuvuus. Siitä ei ole hyviä esimerkkejä. Oikeusvaltio vaatii tehokkaan lain­säädännön, jota myös käytetään aina tarvittaessa.