Aluepolitiikalle on nyt tarvetta –Ukrainan sota on osoittanut, kuinka haavoittuva on yhteiskunta, jonka asutus ja voimavarat on keskitetty muutamaan harvaan keskukseen

Yksi EU:n kantava periaate on ollut ”alueiden Eurooppa”, johon liittyvällä läheisyysperiaatteella on haluttu turvata alueiden ja paikallisviranomaisten valta päättää alueita koskevista asioista.

Käytännössä tämä on tarkoittanut, että määräysten toimeenpano on soviteltu paikallisten olojen ja asukkaiden tarpeiden mukaisesti. Rahoitusinstrumenttina ovat toimineet aluekehitysrahastot. Yhä harvemmin näistä uutisoidaan tai edes keskustellaan.

Valtaapitävien katse on suuntautunut globaaleihin ongelmiin ja niihin liittyviin kehittämisohjelmiin, päällimmäisenä ympäristö- ja ilmastoasiat.EU:sta on sukeutunut kansainvälinen toimija, ellei jopa tuomari.

Aikaisemmin se pyrki ratkomaan jäsenmaidensa yhteisiä asioita ja keskittyi nostamaan elintasoa ja teknologista kilpailukykyä niin sanotun koheesioperiaatteen mukaisesti.

EU:n budjetti pystyttiin pitämään sovituissa raameissa. Nykyisten hankkeiden kokoluokka on kasvanut moninkertaiseksi ja niiden tarvitsema rahoitus on vaarantamassa EU:n kantokyvyn, puhumattakaan jäsenmaiden kasvavasta velkataakasta. Kunnianhimoiset vihreän siirtymän kehittämisohjelmat ja niiden aikataulut eivät ota huomioon toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia.

EU on lisäämässä toimia, joilla se voi puuttua yksityisten maan ja metsän käyttöön. Näin on käymässä, jos metsänomistajien on muun muassa jätettävä 30 prosenttia metsistään taloudellisen käytön ulkopuolelle.

Euroopassa soditaan, pakolaisongelmat ovat kasvamassa, energian hinta nousee, inflaatio heikentää ihmisten ostovoimaa ja maailmaa uhkaa ruokapula. Tällainen pakkoreformointi ei kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan.

Sitä, minkä ihminen on elintavoillaan saanut aikaiseksi muutaman sadan vuoden aikana, ei voida rakentaa uusiksi mutamassa vuosikymmenessä.

Keskustan esitys erityistalousalueista ei voisi tulla sopivampaan aikaan. Se merkitsee paluuta aikaan, jolloin taantumasta kärsiville alueille osoitettiin kansallisista ja EU:n rahastoista hankerahoitusta. Suomen kaltaiselle harvaan asutulle maalle tällainen rahoitus puoltaa paikkaansa. Kansallinen etu on pitää koko maa asuttuna.

Ukrainan sota on osoittanut, kuinka haavoittuva on yhteiskunta, jonka asutus, henkiset ja fyysiset voimavarat on keskitetty muutamaan harvaan asutus- ja teollisuuskeskukseen. Näin ei Suomessa saa käydä.

Aluepolitiikalle on nyt entistä suurempaa kysyntää.

Paavo Kajander

Pori

Edit. Otsikkoa täydennetty klo 8.30 22.6.22.