Lukijalta: Olisiko aika pohtia suurpetokantojen kannanhoidollisen lähestymistavan muuttamista vahvemmin vahinkoperusteiseksi?

Ilves on lähtökohtaisesti suojeltu, mutta poikkeusluvilla sitä, kuten muitakin suurpetojamme, on voitu metsästää. Lähes kaikista viime syksynä myönnetyistä ilveksen poikkeusluvista valitettiin ja sen johdosta lupien toimeenpano evättiin. Suurin ongelma lupakäytännössä taitaa olla sisäänlämpiävyys. Lupaperusteluissa on käytetty käsitettä riistan omistajuus, joka osoitetaan vain metsästystä harrastaville tahoille.

Riistaeläimet eivät kuitenkaan ole kenenkään omaisuutta, ennen kuin ne on laillisesti kaadettu. Sitä ennen eläimet kuuluvat kaikille kansalaisille, jotka eri tavoin nauttivat tällaisten luontokappaleiden olemassaolosta. Omistajuuden tarpeeton rajaus on johtanut siihen, että lupia myönnettäessä ovat korostuneet näkemykset niiltä yhteisöiltä, jotka itse metsästävät. Intressitahojen tarpeeton rajaaminen näkyy myös valtakunnallisen riistaneuvoston ja erityisesti alueellisten riistaneuvostojen kokoonpanoissa.

Jotkut kokevat riistanhoitotyön valuvan hukkaan ilveksen saalistuksen kohdistuessa voimakkaasti valkohäntäkauriiseen ja metsäkauriiseen. Kuitenkin nuo samat pienet hirvieläimet aiheuttavat vuosittain merkittäviä vahinkoja tieliikenteessä, maataloudessa ja puutarhoissa. Runsastuessaan ilves voisi ottaa takaisin roolinsa kauriskantojen säätelijänä. Se pitää myös tehokkaasti kurissa kettu- ja supikantaa, riistanhoitotyötä sekin.

Riistaeläinten aiheuttamien haittojen kohteeksi joutuvat usein kokevat, että heidän näkemyksensä ohitetaan riistahallinnon lupaprosesseissa. Olisiko aika pohtia suurpetokantojen kannanhoidollisen lähestymistavan muuttamista vahvemmin vahinkoperusteiseksi? Merkittävien vahinkoeläinten osalta kannan suunnitelmallisen hallinnan voi ymmärtää, mutta ilveskannan säätely on tarpeen vasta, jos laji oikeasti alkaa aiheuttaa merkittäviä vahinkoja. Säätelyn sijasta riittänee ongelmayksilöiden poisto.

Metsästys on jo kauan sitten muuttunut elinehdosta harrastukseksi. Se vaikuttaa myös metsästyskulttuuriin. Pelkän trofeemetsästyksen ei enää pitäisi riittää perusteeksi minkään suurpedon tappamiselle.

Risto Timonen

Masku

Jouko Högmander

Turku