Karsittavaa löytyisi kaivosten yritystuista

Mauri Pekkarisen työryhmä ei löytänyt yhtään turhaa yritystukieuroa karsittavaksi. Kaivoslain piiristä niitä olisi kyllä löytynyt.

Kaivoslailla kaivokset rinnastetaan teollisuus­rakentamiseen ja valtio hyvittää rakentamiskustannuksista arvonlisäverot (24 prosenttia).

Kaivos ei kuitenkaan ole teollisuuslaitos, koska se ei valmista tuotteita arvonlisäverollisin hinnoin markkinoille, kuten teollisuus: esimerkiksi huonekalu-, lahjatavara-, tai vaikkapa suksitehdas.

Malmien louhinta on vain raaka-aineen hankintaa teollisuudelle, aivan kuin on Metsähallituksen vihreän kullan louhinta.

Ei sekään metsäteollisuutta ole. Arvonlisäveron tuki on jo yhdelle kaivokselle useita kymmeniä miljoonia euroja.

Louhintatuet, jota esi­merkiksi Kittilän kultakaivos sai runsaat 1,5 miljoonaa euroa, vaikka louhi kultaa 52 prosentin liikevoitolla, ovat jo täysin järjettömiä.

Rakentamistuet, jota esimerkiksi FQM-yhtiön Kevitsa sai noin viiden miljoonan kaivostien rakentamiseen sen jälkeen, kun sillä oli ollut varaa maksaa 300 miljoonaa bulvaaniyhtiölle Suomen valtion lahjoittamista Kevitsan malmeista, on jo täyttä hölmöilyä.

Bulvaaniyhtiön saamasta Kevitsan noin 300 miljoonan myyntivoitosta valtio ei saanut edes yhtään veroeuroa, joten nettomenetys 305 miljoonaa.

Boliden osti Kevitsan 650 miljoonalla eurolla. Malmien osuus hinnassa on laskettavissa ainakin 400 miljoonaan euroon.

Kevitsan malmikentästä on näin maksettu jo noin 700 miljoonaa euroa, mutta meille omistajille – Suomeen tai Sodankylään – ei euroakaan. Kaikki eurot menivät lisäksi verovapaina ulkomaille.

Talvivaaran sotkujen korjauksiin meni vain noin puolet tuosta ja nekin eurot jäivät pyörittämään Kainuun taloutta.

Lisäksi kymmenien miljardien tuki ulkomaisille kaivosyhtiöille on kaivoslain velvoite luovuttaa kaikki malmi­varamme – oli kysymys miten rikkaasta malmikentästä tahansa – ilmaisena, ilman euronkaan hintaa yhtiöille.