EU:n vuosi 2025 oli paljon muutakin kuin sääntelyä – kokonaisturvallisuus läpileikkaavaksi teemaksi

Loppuvuodesta julkaistussa valtiovarainministeriön arviossa todettiin, että EU-jäsenyys maksoi suomalaisille vuonna 2024 noin 55 euroa asukasta kohden. Onko tällä rahalla tänäkään vuonna saatu yhtäkään sellaista asiaa aikaiseksi, josta tavallinen kansalainen hyötyisi mitenkään?

Kysymys on meille kaikille tuttu, ja siksi siihen on pystyttävä myös vastaamaan.

Eurooppa on siirtynyt jo pitkään kriisistä toiseen. Finanssikriisiä seurasi eurokriisi, pandemia, energiakriisi ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Elämme maailmassa, jossa turvallisuus ja kauppa ovat avoimesti valtapolitiikan välineitä. Viimeiset viisitoista vuotta ovat olleet enemmän tai vähemmän poikkeustilaa.

Kuluneena vuotena emme palanneet vakaaseen arkeen. Turvallisuusympäristön epävarmuus syveni, maailmankauppa kiristyi Kiinan ja Yhdysvaltojen vastakkainasettelun myötä ja Venäjä jatkoi armotonta kulutussotaansa. Samaan aikaan maanviljelijät protestoivat Brysselissä, poliittiset äärilaidat vahvistuivat ja EU-johtajien uskottavuutta kyseenalaistettiin yhä äänekkäämmin.

Kriisit koettelevat demokraattisia päätöksentekojärjestelmiä. Kyse ei demokratian heikkoudesta, vaan siitä, että sen suurimmat vahvuudet ovat kriiseissä haavoittuvuuksia. Avoimuus, harkinta ja kompromissit vievät aikaa, kun päätöksiä pitäisi tehdä nopeasti. Tämä näkyy EU:ssa hitautena ja ristiriitaisuutena – pullonkorkkien sääntely tässä maailmanajassa tuntuu lähinnä typeryydeltä.

Lähemmin vuotta 2025 tarkastellessa huomaa kuitenkin unionin tehneen paljon muutakin kuin arjen sääntelyä. Kokonaisturvallisuus on noussut päätöksenteon läpileikkaavaksi teemaksi. Venäjä-pakotteet ovat pysyneet, Ukrainan tuki jatkunut ja hybridivaikuttamiseen etsitään yhteisiä vastauksia.

Muutama vuosi sitten mahdottomalta näyttänyt irtautuminen venäläisestä energiasta on viety pitkälle. Puhtaan energian vaihtoehtoja, eli Suomen vahvuusaluetta, rakennetaan määrätietoisesti. Samalla teknologiseen omavaraisuuteen etsitään ratkaisuja ja eri kokoisia yrityksiä tuetaan, jotta työ ja osaaminen säilyvät rajojemme sisällä.

Taloudessa vuosi on ollut vakaampi kuin moni pelkäsi. Inflaatio ei karannut, sisämarkkinat toimivat edelleen ja teollisuuspolitiikassa keskitytään strategisen autonomian vahvistamiseen maailmassa, jossa riippuvuuksista on tullut riskejä. Samalla oikeusvaltioperiaatteen toteutumista seurataan EU:ssa tiukemmin kuin missään muualla maailmassa.

Tänä vuonna julkaistun Eurobarometrin mukaan luottamus EU:hun on ennätysmäisen korkealla, erityisesti nuorten keskuudessa. Se ei tarkoita kritiikittömyyttä tai ongelmien sivuuttamista, vaan sitä, että EU nähdään yhä yhteisenä projektina, jonka suuntaan kannattaa vaikuttaa.

Maailmassa, jossa vaihtoehdot käyvät vähiin, alle satanen vuodessa siitä, että saamme elää jatkossakin turvallisessa ja vakaassa maanosassa, on lopulta pieni hinta.

Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).