Lukijalta: Varautumisen stressitesti Kittilän pakkasissa

Kun lämpötila putoaa useaksi vuorokaudeksi -40 asteen tienoille ja samanaikaisesti alkaa useamman tunnin sähkökatko, testataan selviytymistä. Näin kävi Kittilän Alakylässä 9.1.2026, jossa lähes koko kylä oli 4–9 tuntia ilman sähköä. Rovakaira teki tilanteessa parhaansa, vaihtoi rikkoutuneen muuntajan hyytävässä kylmyydessä ja tiedotti tilanteen kestosta.

Muuntajien rikkoutumista ei voi ennustaa, mutta kovan pakkasen ennustamiseen on meteorologilla keinoja. Arktisen ilmamassan tulo näkyy säämalleissa puolentoista kilometrin korkeuden lämpötiloissa sekä hyvin pienenä ilmankosteutena. Kylmimmät pintalämpötilat löytyvät Keski-Lapin alavista jokilaaksoista, jossa muodostuu paikallisia, syveneviä pakkasinversioita.

Olin meteorologina Rovaniemellä, kun arktisen ilmamassan tulo koillisesta alkoi näkyä tammikuussa 1999. 28.1.1999 tehtiin Pokan havaintopaikassa Suomen ennätys -51,5 astetta – tosin varmasti muutamia asteita kylmempiäkin paikkoja oli. Havaintopaikkoja ei kuitenkaan perusteta ”ennätysjahtia” varten, jotta eivät ala vääristää sääennusteita, vaan paremminkin keskimääräisiin paikkoihin. Päivystysvuorojeni jälkeen soitin Kittilään Ounasjoen rannalla asuvalle vanhalle isälleni ja huolehdin: ”Olethan varautunut, tulee hirvittävän kylmää!” Hän vastasi: ”Kaksi vuotta aiemminhan näihin pitää varautua”, tarkoittaen, että liiterissä pitää olla kuivaa halkoa.

Mietin, kumpi on olennaisempi tieto, tarkka sääennuste pari päivää aikaisemmin vaiko tuntuma vaihteluvälistä, joka kuuluu ilmastoomme? Molemmilla on varmaan paikkansa, mutta ainakin vanha äiji pärjäsi hyvin kotonaan pakkasissa. Polttopuu on lappilaisen lämmön varmuusvarasto, mutta huonelämpötilan säilyttämisen lisäksi on ongelmana kiinteistöjen vesiputkien jäätyminen, sillä sähkökatko pysäyttää myös vesipumpun. Pahin on vielä Kittilässäkin edessä, sillä kylmyys etenee maaperässä vaikka ilma jo alkaisi lämmetä. Vedentulon lakatessa WC:n voi vetää vain kerran.

Leena Neitiniemi-Upola

Kittilä