Variseeko lehtikaktuksesi surkeaksi rangaksi? Niin kävi minulle, mutta toivon saaneeni tilanteen jo hallintaan

Kesäkuussa valoisalla paikalla ollut lehtikaktus alkoi yllättäen tiputtaa lehtimäisiä varsiaan. Ensin niitä putoili vähän, sitten enemmän. Syyskuuhun mennessä pelkkä kaktuksen ohi käveleminen aiheutti useiden varsien varisemisen.

Variseminen on tämäntyyppisille kaktuksille tavallista, mutta rajansa kaikella.

Viime vuonna marras–joulukuussa runsaasti kukkinut, hyvinvoiva kasvi on varissut varjoksi entisestä.

Koetin alkaa selvittää, miksi lehtiä putoaa, mutta vastausta ei ollutkaan järin helppoa löytää. Netin ohjeiden perusteella vettä ei saa antaa liikaa eikä liian vähän.

Yritykseni pelastaa kaktukseni sai minut hakemaan apua kirjastosta.

Veronica Peerlessin kirjoittamaa Huonekasvien henkiinjäämisopasta selatessa selvisi sama asia kuin netistä: syynä saattaa olla sekä liiallinen että liian vähäinen kastelu.

Aiemmin lehtikaktuksessani oli ainakin kolminkertainen määrä lehtiä. Toivon tilanteen korjautuvan ensi kesän kasvukaudella. Kuva: Nikke Kinnunen

Ohjeen mukaan kaktus pitäisi kastella, kun pintamulta on kuivahtanut parin sentin syvyydestä. Juurten ei pitäisi antaa seistä vedessä.

Valon puute tuskin voi olla kyseessä. Kaktus oli sijoitettu valmiiksi runsaaseen hajavaloon suojaan suoralta paahteelta, kuten ohjeissa neuvottiin.

Kasvi – mummolta saatu – oli ruukussaan hiekkavoittoisessa mullassa. Kasteluväli on ollut pari viikkoa. Ruukun pohjassa on reiät, joten ylimääräinen vesi pääsee ainakin ensimmäisestä ruukusta valumaan pois.

Musta muoviruukku on kuitenkin toisen, pohjastaan umpinaisen koristeruukun sisällä. Vettä saattoi siis päästä kertymään ruukun pohjalle.

Neuvottomuudessani aloitin laittamalla paksun kerroksen ruukkusoraa suojaruukun pohjalle. Nyt se toimii ikään kuin salaojana, joten ainakaan juurten ei enää pitäisi joutua seisomaan vedessä.

Ruukkusoran lisäämisen jälkeenkin lehtien variseminen jatkui, tosin hieman aiempaa rauhallisempana.

Nyt minut on vallannut huoli, että kaktus pääsee kuivumaan.

Kun kysyin mummolta neuvoa, hän arvioi parin viikon kasteluvälin olevan liian pitkä. Hän kastelee omia, ylenmäärin kukkivia kaktuksiaan talvisinkin noin viikon välein.

Olen lähtökohtaisesti varsin varovainen kastelija. Liian moni kasvi on kuollut suomaiseksi liejuksi muuttuneessa mullassa, kun joko oma tai tutun kasteluinto on ollut liian kova.

Toistaiseksi kastelukertojen maltillinen lisääminen ei ole näyttänyt vaikuttavan kaktuksen vointiin hyvässä tai huonossa. Tosin vaikutusten arviointi lepokaudella on hankalaa.

Menestyksen näkee toivottavasti tulevana keväänä ja kesänä.