Yliö: Palkokasveilla kestävämpään ruokajärjestelmään

Ilmastokriisi, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja elintapa­sairauksien yleistyminen haastavat nykyiset tapamme tuottaa ja kuluttaa ruokaa. Kun vastassa on laajoja ja monisyisiä ongelmia, tarvitaan niiden ratkaisemiseen keinoja, joiden avulla voidaan saman­aikaisesti edistää koko ruoka­järjestelmän, ympäristön ja talouden kestävyyttä sekä ihmisten terveyttä.

Kotimaisten palkokasvien viljelyn ja käytön lisääminen on yksi keinoista, joka auttaa näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Voisiko meillä tulevaisuudessa olla ruokajärjestelmä, jossa typpeä sitovat palko­kasvit korvaavat väkilannoite­typpeä ja tuontiproteiinia, lisäävät maatalousympäristön monimuotoisuutta, parantavat kotimaisen ruoantuotannon omavaraisuutta ja edistävät kestävää ja terveellistä ruokavaliota?

Globaalien kasviproteiini­markkinoiden ennustetaan kasvavan 2020-luvulla noin 10 prosentin vuosivauhtia. Palkokasvien avulla myös Suomella on mahdollisuus luoda uutta liiketoimintaa ja taloudellista kasvua siirryttäessä nykyistä kestävämpään ruokajärjestelmään.

Olemme vielä kaukana tästä visiosta. Härkäpapu ja herne kattavat tällä hetkellä vain kaksi prosenttia Suomen viljelyalasta. Kotimaisen härkäpavun, herneen ja apilan viljelyn ja käytön lisääminen edellyttää aktiivisia toimia niin päätöksenteon, ohjauksen, neuvonnan kuin tutkimuksenkin saralla. Toimenpiteitä tarvitaan palkokasvien koko arvoketjussa viljelystä jalostukseen, tuotekehitykseen, sivuvirtojen hyödyntämiseen ja kuluttajien kestävien valintojen edistämiseen. Tarvitaan ruokapolitiikkaa, joka katsoo yhtä aikaa koko järjestelmää erillisten siilojen sijaan.

Merkittävimmät esteet palkokasvien viljelyn lisäämiselle ovat palkokasvien heikoksi koettu viljelyvarmuus, epävarmuus kannattavuudesta ja maatalouspolitiikan ennustamattomuus.

Neuvonnan ja uuden tutkimustiedon avulla voidaan kehittää palkokasvien viljelymenetelmiä ja nostaa merkittävästi suomalaisen herneen ja härkäpavun hehtaarisatoja. Jos haluaisimme päästä tuontisoijasta kokonaan eroon, on arvioitu, että herneen ja härkäpavun yhteenlasketun viljelyalan pitäisi olla nykyisillä satotasoilla kuusi prosenttia koko viljelyalasta.

Elintarviketeollisuudelta puuttuvat kotimaiset kasviproteiinituotteiden valmistusaineet, kuten proteiini-isolaatit ja -konsentraatit. Tämä on pullonkaula kotimaisen kasviproteiini­tuotteiden kehittämiselle ja alan kasvulle. Valmistusaineteollisuuden puuttuessa ainoa isompi markkina herneelle ja härkäpavulle on rehukäyttö. Kun lisäksi palkokasvien vilje­lyvarmuudessa on haasteita, ilman rehukäyttöä viljelymotivaatiota ei ole, koska sadolle ei ole ostajia.

Palkokasvien rehu- ja ruokakäyttö tukevat toisiaan. Rehukäyttö lisää viljelyn volyymiä ja tekee palkokasvien viljelyä tunnetummaksi, jonka kautta tietotaito lisääntyy ja investointihalukkuus alaan kasvaa. Palkokasviteollisuuden sivutuotteet ja heikompi­laatuinen sato kelpaavat hyvin eläinten ruokintaan.

Kuluttajat suhtautuvat myönteisesti palkokasveihin, mutta niiden kulutus on Suomessa silti hyvin vähäistä. Syitä vähäiseen kulutukseen ovat muun muassa palko­kasvien vieraus, pitkälle jalostettujen tuotteiden hinta ja tottumattomuus makuun.

Tarvitaan hyvänmakuisia, vatsaystävällisiä ja helppokäyttöisiä palkokasvielin­tarvikkeita, joita kuluttajien on varaa ostaa. Joukkoruokailut kouluissa ja työpaikoilla ovat erinomaisia tilaisuuksia tehdä palkokasveja tutuiksi, sillä ne tarjoavat helpon mahdollisuuden tutustua erilaisiin palko­kasveihin. Joukkoruokailu sekä elintarvikkeiden hinta ja -hankintakriteerit ovat niitä ruokaympäristön osatekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa julkisella ohjauksella.

Terveelliseen, runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja sisältävään ruokavalioon mahtuu myös maltillinen määrä lihaa ja lihavalmisteita. Jokaisen kannattaa silti tutkailla lihankulutustaan, sillä paljon kasviksia ja vähemmän lihaa sisältävä ruokavalio vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen ja paksusuoli­syöpään.

Pienistäkin muutoksista kohti kasvipainotteisempaa ruokavaliota on hyötyä sekä kestävyydelle että terveydelle, jos muutoksia tekee enemmistö kansalaisista. Pohjimmiltaan kyse on ruokavalion moni­puolistamisesta.

Palkokasveja sisältävä ruokavalio ei ole meille uusi asia. Onhan hernekeitto kuulunut suomalaisten lautasille ainakin 1500 -luvulta saakka. Voisitko sinä valita tänään lounaslautasellesi perinteistä hernekeittoa tai kokeilla hummusta leivän päälle tai papuja lisukkeeksi?

Marjukka Lamminen

Anne-Maria Pajari

Aila Vanhatalo

Helsingin yliopisto

Satu Männistö

Niina Kaartinen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kirjoittajat ovat Leg4Life – Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä -hankkeen tutkijoita.