Tunnistatko pihdan? Kuusenkaltainen puu on pihan komea maamerkki

Pihdat erottaa maisemassa yleensä jo kaukaa. Niiden tuuheat latvukset ovat tavanomaista metsäkuusta kapeampia ja muodoltaan säännöllisen suippoja. Latvan kärki viistää horisonttia korkealla lehtipuiden latvusten yläpuolella.

Aikoinaan pihtoja eli ”jalokuusia” istutettiin etenkin kartanoiden ja pappiloiden pihapiireihin. Tämän huomaa maisemassa edelleen. Muuta puustoa korkeammalle nousevat, vanhat siperianpihtojen latvat kiinnittävät helposti ainakin puuharrastajan huomion. Sieltä mistä löytää vanhan pihdan, löytää poikkeuksetta myös vanhan pihapiirin ja muita kulttuurin merkkejä yli sadan vuoden takaa.

Pitkät, hopeanharmaat neulaset tekevät harmaa­pihdasta (A. concolor) monen kasvi­harrastajan unelman. Kuva: Säde Aarlahti

Pihdat eivät kuitenkaan edusta pelkkää historiaa. Niiden tasainen vihreys ja veistoksellisuus on omiaan tuomaan näyttävyyttä myös nykyaikaisille pihoille.

Etenkin kookkaat maalaispihat kaipaavat myös kookkaita kasveja, jotka nykyisin tuntuvat helposti jäävän vähemmälle huomiolle. Ilman korkeita latvuksia laajat pihapiirit jäävät helposti hajanaisiksi. Istutusten ja pihan muiden elementtien välille tarvitaankin riittävää kokovaihtelua, jotta tila tuntuu tasapainoiselta ja ryhdikkäältä.

Vaikka pihdat muistuttavat ulkoisesti monin tavoin kuusia, kuuluvat ne mäntykasvien heimoon. Ne ovat ikivihreitä, tuuhea- ja tiheäkasvuisia puita, jotka säilyttävät oksansa vehreinä ja kauniina myös rungon alaosissa.

Poikkeuksena tuttuun metsäkuuseen, ovat pihdan neulaset tylppäkärkisiä ja pehmeän taipuisia. Pihdan ominaisiin tunnusmerkkeihin kuuluvat myös sileä runko sekä pystyt, kynttilämäiset kävyt, jotka ovat monen talvilinnun herkkua.

Useat pihdat alkavat tuottaa käpyjä kuitenkin vasta vanhemmalla iällä, jolloin korkealla latvassa sijaitsevat kävyt saattavat jäädä melkein huomaamatta. Puun alta niitä on turha etsiä, sillä kävyt pehmenevät ja hajoavat kypsyessään. Sen sijaan pihtojen alta löytää roppakaupalla pieniä, irronneita käpysuomuja.

Vasemmalla lännenpihdan (Abies lasiocarpa) sileä runko, oikealla vanhan metsäkuusen (Picea abies) karhea runko. Kuva: Säde Aarlahti

Meillä yleisimpiä pihtoja ovat siperianpihdat ( Abies sibirica) ja palsamipihdat ( Abies balsamea), jotka molemmat kasvavat noin 20–25-metrisiksi puiksi. Siperianpihta menestyy näistä lajeista pohjoisempana, ja on talvenkestävä vyöhykkeillä I–VI. Suotuisilla paikoilla se saattaa menestyä pohjoisinta Lappia myöten. Palsamipihdan suositeltu talvenkestävyys sijoittuu vyöhykkeille I–V(VI).

Muita suosittuja ja melko hyvin saatavilla olevia pihtoja ovat harmaapihta ( A. concolor, talvenkestävä vyöhykkeillä I–V), lännenpihta ( A. lasiocarpa, I–VII) sekä korean- ja japaninpihta ( A. koreana I–V ja A. veitchii I–IV). Myös koristeellisen purppurapihdan ( A. amabilis I–III) kasvatuksesta on saatu kannustavia kokemuksia.

Monista pihtalajeista löytyy lisäksi matalia kääpiölajikkeita, joiden suosio on viime vuosina noussut kohisemalla. Kääpiölajikkeiden talvenkestävyydestä Suomessa ei kuitenkaan ole ollut saatavilla kovinkaan varmaa tietoa. Tästä syystä niitä suositellaan kasvatettavaksi lähinnä Etelä-Suomessa. Voidaan olettaa, että ainakin osa pensasmaisista lajikkeista osoittautuu oletettua talvenkestävämmiksi, ja niistä saadaan kaivattua täydennystä matalampiin havukasvi-istutuksiin.

Pihtojen kävyt ovat aina pystyt. Koreanpihta (A. koreana) muodostaa käpyjä jo nuorella iällä. Kuva: Säde Aarlahti

Palsamipihta (Abies balsamea) on saanut nimensä makeasta, pihkansekaisesta tuoksusta, joka leijailee ilmaan neulasia rutisteltaessa tai rikkoessa. Kuva: Säde Aarlahti

Pihdat viihtyvät tuoreilla ja runsasravinteisilla kasvupaikoilla sekä happamassa että neutraalissa maassa. Liian kuivalla ja aurinkoisella paikalla ne helposti kärsivät. Sen sijaan tontin pohjois- tai länsireuna sopii pihdoille hyvin.

Etenkin nuoruusvaiheessa on hyväksi, jos pihdan taimet saavat kasvaa kevyttä varjoa antavien lehtipuiden suojassa. Kasvu saattaa usein ensimmäisten vuosien aikana vaikuttaa hitaalta, mutta taimivaiheen jälkeen pihdat venyvät kokoa vauhdilla. Kasvun alkutaipaleella on nuoret pihdat myös syytä suojata hirviltä ja peuroilta.