Metsänhoitoon luonnonmukaista

Vastatessaan 3.6. julkaistuun kolumniini ja syyttäessään suomalaista metsätaloutta Panu Kunttu ja Jari Luukkonen luettelevat niin suuren joukon tekijöitä, etten niihin kaikkiin voi perusteellisesti vastata.

Esimerkiksi uhanalaisuusluokittelun luotettavuuteen ja merkitykseen sekä sukupuuttovelkaan palaan myöhemmin kolumneissani, sillä ne vaativat laajemman käsittelyn.

Metsätalouden puunkorjuuketjun tehokkuudella ei ole mitään tekemistä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Vaikka puut katkottaisiin puukolla ja kannettaisiin metsästä, sillä ei ole merkitystä metsälajien hyvinvoinnille. Työllisyyttä se tietysti parantaisi ja nostaisi puun hintaa!

Mitä tulee luonnonmukaisuuteen, tärkein seikka on kasvatettava puulaji, sillä täysin vieraan puulajin metsät ovat tuhoisia alkuperäiselle lajistolle.

Suomessa kasvatetaan kotimaisia puulajeja, eniten mäntyä, kuusta ja rauduskoivua. Jo se takaa valtaosalla metsän lajistosta elämisen edellytykset.

Vaikka hakkuualat uudistetaankin (kylvetään tai istutetaan) yhdelle puulajille, luonto kylvää sekaan muitakin puita. Lähes aina tuloksena on sekametsä, jossa on talousmiesten himoitsemien kuusten, koivujen ja männyn lisäksi muitakin puita: leppiä, haapoja, raitoja ja pihlajia.

Yksittäisen käsittelykuvion koko on hehtaarin suuruusluokkaa. Vierekkäiset kuviot käsitellään eri aikaan ja eri tavoin. Näin metsässä on aina eri-ikäistä puustoa, joskin vanhimmat, reilusti yli sadan vuoden olevat ikäluokat puuttuvat Etelä-Suomesta? eikä niitä saada kuin odottamalla! Niitä syntyy varsinaisista suojelualueista ja metsälain 10 § suojaamista kohteista.

Muistutanpa vain, että Etelä-Suomen metsissä on nyt enemmän keloja, lahopuuta ja kolopuita kuin sataan vuoteen. Sama koskee kookkaita haapoja, raitoja ja pihlajia. Silti juuri näiden niukkuus mainitaan useiden lajien uhanalaisuuden syynä!

Ne puutteet, joita metsissämme on, syntyivät vuosikymmeniä sitten harsintametsätalouden aikana, jolloin järeät ylispuut vietiin sahoille ja tehtaille, ja roskapuut hakattiin polttopuiksi.

Suojelualueiden lisäämistarpeesta olemme sentään samaa mieltä.